Ylhäisen lapsen haudalla

Ylhäisen lapsen haudalla (Lyhennetty.) Kirjoittanut Tuomas Ragvaldinpoika

Taivaan lintuin laumasta

Mainitahan kotkasta,

Että yli muiden niin

Lentää asti pilvihin.

Niin nyt tämä herranen,

Johannes, vähä sielunen,

Lensi ylös korkeaan

Taivaan saliin oikeaan,

Isän syliin Jesuksen,

Joka näki parhaaks sen,

Suloisella suvella

Nisuns’ jyvän jouduttaa.

Niinpä Jesus puheli,

Rakkaudesta saneli:

Sallikaa ne vähäiset

Tulla tykön’ lapsiset.

Surun laakson pellosta,

Mailman pahast’ alhosta,

Jossa lapset kasvavat,

Vesoina jo kuivavat.

Jesus ulos johdatti,

Isänmaahan istutti;

Siell’ on vahva satama,

Ei siell’ tuule, tuiskukkaan;

Mutt’ tää kukka ihana

Kaunis onpi kasvoilta,

Enkelitten muotoinen,

Pyhäin kaikkein kaltainen.

Lähde: Grotenfelt, Kustavi (toim.) 1899: Väinölä: Helmivyö suomalaista runoutta. Werner Söderström, Porvoo.