Ylösnousemus (Vala)

Ylösnousemus. Kirjoittanut Katri Vala

Sade lempeä soi yli hautausmaan.

Nyt tunnen jo sireenin tuoksuvan.

Kädet painan multaan kosteaan.

Sade soi yli maan.

Kesä ylläni on, kesä kukkineen,

en täällä nyt enää olla ma voi.

Sinun tiedän ohitse kulkeneen.

En täällä nyt olla voi.

Jo työntyvi multa mun tieltäni pois.

Valo ihana koskee jo silmihin.

Kuin puistikon penkiltä nauru sois!...

Jo työntyvi multa pois.

Minun vainajankäteeni koskettaa

terä mustan ja kostean orvokin.

Sinun luoksesi jalkani kiiruhtaa

yli mustan orvokin.

Yhä nauru soi penkiltä puistikon:

joku naista on kuumasti suudellut –

Minä parahdan – silmissäs kauhua on.

Ja nauru vaiennut on.

Olen kuollut, mut minne sa kulkenetkaan,

on hautani aina sun vierelläs.

Mene toiselle tähdelle rakastamaan,

on hautani vierelläs!

Lähde: Vala, Katri 1925: Sininen ovi: runoja. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.