Yksipuolisuus
Yksipuolisuus. Kirjoittanut Frans Mikael Franzén |
- Maan päälle oikeus kun astui taivainen,
- hän oli tyttö kaks- ja kirkassilmäinen.
- Vaan itserakkauden hän kohtas täällä maisen;
- he riitaan joutuivat: tuo tunnoton
- nyt toiseen silmään pisti peukalon
- ja puhkasi sen kaunokaisen.
- Terveellä silmällä hän kuitenkin
- syvälle, kauas näki vieläkin;
- vaan hyöty siitä oli pienokainen,
- kun nyt hän näki toisen puolen vainen
- kaikista kappaleista päällä maan.
- Siks kaikkialla hän tarkalla näöllänsä
- levottomuutta vain synnytti lähellänsä,
- sai, oikeutta huutain, kansat sotimaan.
- Näin oikeus, jonk’ yksimielisyyttä, rauhaa
- maan päälle piti laatiman
- ja kulta-ajan saattaman,
- vaikutti, että nyt kaikk’ alkoi sortaa, pauhaa.
- Hän maat ja taivaat mullisti.
- Siis Merkuriollen näin Jofur saneli:
- »Maan päälle astu, poikani:
- hirmuisen melun siell’ ykssilmä toimeen saapi,
- arvonsa aivan halventaapi
- silmissä ihmisten ja jumalten,
- kun antaa tuomion hän yksipuolisen.
- Käy sievään, poikani, tee loppu metelistä:
- toinenkin silmä maalle pistä!
- Parempi puute näköaistimen,
- kuin näkö yksipuolinen».
Lähde: Franzén, Frans Mikael 1891: Valikoima Frans Mikael Franzénin runoelmia. Suomentanut Em. Tamminen. Otava, Helsinki.