Yksinkertainen talonpoika

Yksinkertainen talonpoika (w.k. N:o 99 S.w.kirj.) Kirjoittanut Pentti Lyytinen

Eipäs muista myssyään,

Alas laskee lakkiaan

Herran eissä herttasen,

Esiwallan wakaisen.

Sen mä tunnen tunnossain,

Kun wielä olen kunnossain,

Kuinka herrat hellästi,

Kestää kyllä kernaasti

Että yksinkertaisii

Tuntee tuhman wertasii,

Kärsii kärsiwällisest’

Wikoja weljellisest’

Wiisaus wiisaast’ wiljelee,

Huonompia hoitelee,

Joit on joukossa enempi,

Wiisaita on wähempi.

Talonpoika takkinens’

Haasteleepi hattunens’

Hywän herran edessä

Pitkä piippu kädessä.

Samoin ompi saappaissa,

Pulskit puuhat pohkeissa,

Näillä itseens’ näyttelee,

Typeryyttäns’ täyttelee.

Olen ollut itekin,

Pettynyt on Penttikin,

Herrain eissä erehtynn’,

En wielä oikeen perehtynn’.

Muita minä muistutan,

Ihtiäni ilmoitan.

Ei tässä piiloon pistetä,

Säätyämme säästetä.

Tässä täytyy tunnustaa,

Puntarilla punnistaa,

Waakalla warsin wakasell’,

Köykäseksi köyhäsell’.

Niin käsi kanssa kirjottaa,

Seinällemme selittää:

Mene tekel uphrasiin,

Puolimaiseks punnittiin.

Daniel näki näössä

Selitetyn seinässä

Itikaksi ihmisen,

Höyheneksi hyttysen.

Tässä näe näkösi,

Kurkistele kuwasi,

Peili seisoo seinällä,

Herrautes’ on heinillä.

Heinä kuiwaa kokonans’,

Lankee lakoon lopenans’,

Niin myös huono herraisuus,

Ylpeys, yksinkertaisuus.

Olis’ ainetta enempi,

Waan wiisaus on wähempi,

Ylinnä yksinkertaisuus,

Lapsen laulut lapsen suuss’.

Lähde: Lyytinen, Pentti ja Anna Reetta Korhonen 1961: Pentti Lyytisen ja Anna Reetta Korhosen runoja. Toimittanut Vihtori Laurila. Peuran museosäätiö, Rautalampi.