Yksinkertainen ja lyhykäinen Runolaulu Kestikievarin viran painosta ja velvollisuuksien paljoudesta
Yksinkertainen ja lyhykäinen Runolaulu Kestikievarin viran painosta ja velvollisuuksien paljoudesta Kirjoittanut Pentti Lyytinen |
- Emännästä ensin laulan
- Ruoka-puustani rojotan.
- Isännästä itsestänsä
- Aika hollilla hojotan.
- Jos on viljoa virassa
- Jos on myötä myntin haisu,
- Niin on piikit pistäväiset
- Viran vieressä vihaiset.
- Keisarill’ on kelpo lailla
- Kunniata kuulusata,
- Vaan on harmi hartioilla
- Valvottava valdikasta.
- Samoin sattuupi Savoissa,
- Ruukkaa olla Ruotsissakin:
- Viriätki virkamiehet
- Saapi harmista haleta,
- Kun ei jaksa jaaritella,
- Kiirehessä kirjotella,
- Kun on toinen tuntematon,
- Vaikka nöyryyttä näkeepi.
- Kaikk’ on Kestikievaritki
- Paljon joukon palveliat.
- Saapi valvoa varahin,
- Juosta kyllä joutusasti
- Koko päivät pääksyttäisin,
- Paljo tehä palvelusta;
- Saapi siinä saappahatki
- Kujalla kunnon kuria,
- Vinkaseepa virsut vielä
- Kipiästi kiirehessä.
- Yksi huutaapi hunaata,
- Toinen voita voivottaapi,
- Yksi toivoopi totia,
- Toinen pitäis punssi-pullon.
- Joku kaipaa kahviaki,
- Toinen vettäki vetäisi.
- Rustaa sitten ruokapöytä,
- Kanna siihen kaikenlaista,
- Siihen sovita sinapit,
- Siihen pienet pippuritkin.
- Kun on iltanen ihossa,
- Kun on ruumis ruokittuna,
- Laita sitten siistit sängyt
- Joka puolelta puhasta.
- Pane pulski pulsterikin
- Joka miehen mieltä myöten.
- Jätä sitten jäähyvästi,
- Astuppa ulos ovesta,
- Yritäppä yöksi mennä
- Lepäämään leposialle:
- Kohta parkuupi pihalla,
- Heliseepi herran kello,
- Jok’ on ilkeetä iholle,
- Korville kovin pahoa,
- Kun on uupunut unehen
- Päivän töistä päästyänsä.
- Nouseppa yles nopeesti
- Hyvän kumppalis kupeesta,
- Jouduppa ukko uralle,
- Piitä pitkin askelinkin,
- Ala taaskin ammattisi,
- Pane pöyälle pötyä,
- Toimitappa toiset sängyt,
- Jos he yöksi yötyneepi.
- Annas aika aamun tulla,
- Emäntä ensin käsihin,
- Kanna ensin kahvikuppi,
- Siihen laittele lokarit,
- Siihen sovita sokerit,
- Siihen ruskiat rusinat,
- Siihen katsele kanelit,
- Siihen siirappi sivuhun,
- Monta muuta moskosinta,
- Joita paremmat paneepi,
- Joit’ ei tuhma tunnekkana
- Tarinoia tarkallensa.
- Mali maistaa muutamista,
- Viini viinistä velistä.
- ”Yksi tykkää tyttärestä,
- Toinen äidistä äkeestä.”
- Pistouvappa pesuvettä,
- Saata myöski saippuata,
- Hanki vielä handuukkia,
- Puhas puolta kummaltaki.
- Rohotappa roppi-ryypyt
- Vielä pienet piiskaryypyt,
- Vyötä sitte vyöllä kiini
- Mit’ on pantuna pesähän.
- Valjastappa valmihiksi
- Kyllä kymmenen hevoista,
- Pidä värkkisi vireillä,
- Aivan äkkiä älyä.
- Jos et juovu juoksemassa
- Saamahan sanan perästä,
- Kohta tukka tuiskuaapi
- Herran kourissa koreissa,
- Vaan ei kuulu kiitoksia,
- Vaikka kuinka kultasesti
- Kestikievari kokisi
- Panna palveluksiansa.
- Muutamat saa muuriaiset
- Kyllä melkiän metallin
- Rinnan päälle riippumahan,
- Kun on askelkin ojoa
- Eli pellossa perua
- Osa toista tynnöriä.
- Valitus on vallan päällä
- Kestikievarin ketoilla,
- Valittaapi vainiotkin,
- Viran vieressä välistä.
- Kolumpus kova-osainen
- Vaikka paljon purjehtiipi,
- Ameriikus arvon saapi,
- Vaikkei muista muotoansa
- Viran vieressä välistä.
- Valittaa vaeltavainen
- Puoleltansa puutoksista,
- Kun ei kestä kärrin keinot
- Eikä herttaset hevoset.
- Syötä sitte suuruksesi
- Ja pane oma palasi
- Hevoselle herttaselle,
- Koskas koitat kostutella.
- Valitus on valmihiksi
- Kyllä pulskisti punottu:
- Kyll’ on kynsiä kynässä
- Vajaasta valittamahan.
- Kato tietä kansselihin
- Saamaan sakkoja lisäksi –
- Sitt’ on palkkasi paraten
- Maksettuna maailmalta.
- Ei tässä sitä sanota,
- Että arvon ansatsemme,
- Eikä myös sitä sanota,
- Että oikenen elämme.
- Vaan on vaivoista puhuttu,
- Kiirehesti kirjotettu.
- Ompa muillakin osansa
- Maha määriä makua,
- Vaivaloinen on vaellus
- Maailmassa matkamiesten,
- Sek’ on suojassa surua
- Että reessä reisuvaisen:
- Millon on kuomit kumossa,
- Millon uupuu ukko ruuna.
- Kuormansa on kummallakin,
- Vaivansa vaeltavilla:
- Vaikkon kullasta kuvattu
- Surun tiellä surkiasti
- Monen rintahan ritari,
- Saapi purppura-pukunen,
- Saapi ryysyissä rypeä,
- Itelleen oman osansa
- Kutsumuksestans kuria.
- Jos on reessä reisuvaisen
- Pikkusia pilperoita,
- Niin on tuhmuutta tuvassa,
- Toimi täynänsä tomua.
- Paras meistä palvelia
- Puhu ensin puutoksista,
- Vioistasi viilettele,
- Sitte vaivoista valita.
- Tätä luuleepi lukia
- Ehkä lapsen laitokseksi.
- Koittele ensin kokohon
- Joka rati raatillensa,
- Muistuta sitten minulle,
- Jos on virressä vikoja,
- Sano myös sana minulle,
- Jos on liikoja likoja,
- Minä koittelen koheta
- Viivyttämättä vikani,
- Terottaa oman tekoni,
- Raittiisti joka ratini.
- Vielä viskooten takasi
- Sanomaan jonkun sanani
- Vaivoista valittamahan
- Kuin on kestikievarilla.
- Sill’ on epäillys evässä,
- Sillä pelko peittehenä:
- Millonka minni näköistä
- Retjahtaapi riessuvaista,
- Toisinaan tulee torillen
- Yksi kelvoton ketale
- Yli määrin ylpiästi,
- Kun on pulskissa puvussa –
- Sillä pettää pienen Bengtin,
- Sillä suurempi-sukuisen,
- Vaikkei oikeutta olisi
- Saaha samota sisälle
- Kelpo kestikievarihin,
- Vielä vaatia vähemmin
- Yhtä herttaista hevoista.
- Herran hahmossa tuleepi
- Useen kelpo-kelmiäkin,
- Vieläpä vihille viepi
- Toisen tyynen tyttärenkin.
- Näit’ on nähty näissä maissa,
- Näit’ on kuultu Kuopiossa,
- Että petetään peräti
- Paremmatki palveliat.
- Mistä minä miesi parka
- Saatan arvata asian,
- Kuka lienee linkki herra,
- Kuka viisas vietteliä,
- Kuka lienee kunnon herra,
- Kuka kelvoton kalieri!
- Vapiseepi vaarin housut
- Monta kertoa kesällä
- Kun on kuomi kunnollinen,
- Vaunut valmissa pihalla,
- Hevoset hiien pisassa
- Hojottavat hollin päästä,
- Narrin nahkoja vetävät,
- Oppineemmat outteleepi.
- Siilonpa saatan sanoa –
- Jok’ on meiltä merkittynä
- Että keksii kelpoherran
- Kohta tultua tupahan:
- Ei se pahasti puhele,
- Säätyämme säikyttele,
- Ei se kilju kiivahasti
- Eikä äissänsä ärise,
- Ei se keiku kelmin lailla
- Eikä moiti muoniamme,
- Vaikk’ on vajaata välistä
- Meikäläisten meiningissä.
- Iloksensa ihmisparka
- Kahteleepi kaikin puolin
- Oikian herran oloa,
- Kulkemista kunnon herran.
- Jota suurempi sukunen,
- Sitä nöyrempi näkönen,
- Jota kehtaapi katella,
- Syvämmestänsä syleillä.
- Jok’ on korkeesta kodosta,
- Se on taitava tavoista.
- Se se tuntee tuhmat miehet,
- Kehnot kestikievaritkin,
- Antaa vielä aika-ryypyt
- Huonollenki huone-väelle,
- Maksaa palkan palvelian,
- Ruplan vielä ruuastansa,
- Kärsii kärsivällisesti
- Kaikki tuhmuuet tuvassa,
- Kumahtaappa kuomistakin
- Viisautta viljavasti
- Sekä tullessa torille
- Että mäellä mennessänsä.
- Luuleppa tämän lukia,
- Mietippä mitä hyvänsä,
- Laitteleppa laulu toinen,
- Pane palmuja paremmin
- Kuin on Lyytinen lykännyt,
- Kiirehessä kirjoitellut,
- Pannunna paperin päälle
- Kehnoin kestikievareista.
Lähde: Lyytinen, Pentti ja Anna Reetta Korhonen 1961: Pentti Lyytisen ja Anna Reetta Korhosen runoja. Toimittanut Vihtori Laurila. Peuran museosäätiö, Rautalampi.