Yksinkertainen ja lyhykäinen Runolaulu Kestikievarin viran painosta ja velvollisuuksien paljoudesta

Yksinkertainen ja lyhykäinen Runolaulu Kestikievarin viran painosta ja velvollisuuksien paljoudesta

Kirjoittanut Pentti Lyytinen


Emännästä ensin laulan
Ruoka-puustani rojotan.
Isännästä itsestänsä
Aika hollilla hojotan.
Jos on viljoa virassa
Jos on myötä myntin haisu,
Niin on piikit pistäväiset
Viran vieressä vihaiset.
Keisarill’ on kelpo lailla
Kunniata kuulusata,
Vaan on harmi hartioilla
Valvottava valdikasta.
Samoin sattuupi Savoissa,
Ruukkaa olla Ruotsissakin:
Viriätki virkamiehet
Saapi harmista haleta,
Kun ei jaksa jaaritella,
Kiirehessä kirjotella,
Kun on toinen tuntematon,
Vaikka nöyryyttä näkeepi.
Kaikk’ on Kestikievaritki
Paljon joukon palveliat.
Saapi valvoa varahin,
Juosta kyllä joutusasti
Koko päivät pääksyttäisin,
Paljo tehä palvelusta;
Saapi siinä saappahatki
Kujalla kunnon kuria,
Vinkaseepa virsut vielä
Kipiästi kiirehessä.
Yksi huutaapi hunaata,
Toinen voita voivottaapi,
Yksi toivoopi totia,
Toinen pitäis punssi-pullon.
Joku kaipaa kahviaki,
Toinen vettäki vetäisi.
Rustaa sitten ruokapöytä,
Kanna siihen kaikenlaista,
Siihen sovita sinapit,
Siihen pienet pippuritkin.
Kun on iltanen ihossa,
Kun on ruumis ruokittuna,
Laita sitten siistit sängyt
Joka puolelta puhasta.
Pane pulski pulsterikin
Joka miehen mieltä myöten.
Jätä sitten jäähyvästi,
Astuppa ulos ovesta,
Yritäppä yöksi mennä
Lepäämään leposialle:
Kohta parkuupi pihalla,
Heliseepi herran kello,
Jok’ on ilkeetä iholle,
Korville kovin pahoa,
Kun on uupunut unehen
Päivän töistä päästyänsä.
Nouseppa yles nopeesti
Hyvän kumppalis kupeesta,
Jouduppa ukko uralle,
Piitä pitkin askelinkin,
Ala taaskin ammattisi,
Pane pöyälle pötyä,
Toimitappa toiset sängyt,
Jos he yöksi yötyneepi.
Annas aika aamun tulla,
Emäntä ensin käsihin,
Kanna ensin kahvikuppi,
Siihen laittele lokarit,
Siihen sovita sokerit,
Siihen ruskiat rusinat,
Siihen katsele kanelit,
Siihen siirappi sivuhun,
Monta muuta moskosinta,
Joita paremmat paneepi,
Joit’ ei tuhma tunnekkana
Tarinoia tarkallensa.
Mali maistaa muutamista,
Viini viinistä velistä.
”Yksi tykkää tyttärestä,
Toinen äidistä äkeestä.”
Pistouvappa pesuvettä,
Saata myöski saippuata,
Hanki vielä handuukkia,
Puhas puolta kummaltaki.
Rohotappa roppi-ryypyt
Vielä pienet piiskaryypyt,
Vyötä sitte vyöllä kiini
Mit’ on pantuna pesähän.
Valjastappa valmihiksi
Kyllä kymmenen hevoista,
Pidä värkkisi vireillä,
Aivan äkkiä älyä.
Jos et juovu juoksemassa
Saamahan sanan perästä,
Kohta tukka tuiskuaapi
Herran kourissa koreissa,
Vaan ei kuulu kiitoksia,
Vaikka kuinka kultasesti
Kestikievari kokisi
Panna palveluksiansa.
Muutamat saa muuriaiset
Kyllä melkiän metallin
Rinnan päälle riippumahan,
Kun on askelkin ojoa
Eli pellossa perua
Osa toista tynnöriä.
Valitus on vallan päällä
Kestikievarin ketoilla,
Valittaapi vainiotkin,
Viran vieressä välistä.
Kolumpus kova-osainen
Vaikka paljon purjehtiipi,
Ameriikus arvon saapi,
Vaikkei muista muotoansa
Viran vieressä välistä.
Valittaa vaeltavainen
Puoleltansa puutoksista,
Kun ei kestä kärrin keinot
Eikä herttaset hevoset.
Syötä sitte suuruksesi
Ja pane oma palasi
Hevoselle herttaselle,
Koskas koitat kostutella.
Valitus on valmihiksi
Kyllä pulskisti punottu:
Kyll’ on kynsiä kynässä
Vajaasta valittamahan.
Kato tietä kansselihin
Saamaan sakkoja lisäksi –
Sitt’ on palkkasi paraten
Maksettuna maailmalta.
Ei tässä sitä sanota,
Että arvon ansatsemme,
Eikä myös sitä sanota,
Että oikenen elämme.
Vaan on vaivoista puhuttu,
Kiirehesti kirjotettu.
Ompa muillakin osansa
Maha määriä makua,
Vaivaloinen on vaellus
Maailmassa matkamiesten,
Sek’ on suojassa surua
Että reessä reisuvaisen:
Millon on kuomit kumossa,
Millon uupuu ukko ruuna.
Kuormansa on kummallakin,
Vaivansa vaeltavilla:
Vaikkon kullasta kuvattu
Surun tiellä surkiasti
Monen rintahan ritari,
Saapi purppura-pukunen,
Saapi ryysyissä rypeä,
Itelleen oman osansa
Kutsumuksestans kuria.
Jos on reessä reisuvaisen
Pikkusia pilperoita,
Niin on tuhmuutta tuvassa,
Toimi täynänsä tomua.
Paras meistä palvelia
Puhu ensin puutoksista,
Vioistasi viilettele,
Sitte vaivoista valita.
Tätä luuleepi lukia
Ehkä lapsen laitokseksi.
Koittele ensin kokohon
Joka rati raatillensa,
Muistuta sitten minulle,
Jos on virressä vikoja,
Sano myös sana minulle,
Jos on liikoja likoja,
Minä koittelen koheta
Viivyttämättä vikani,
Terottaa oman tekoni,
Raittiisti joka ratini.
Vielä viskooten takasi
Sanomaan jonkun sanani
Vaivoista valittamahan
Kuin on kestikievarilla.
Sill’ on epäillys evässä,
Sillä pelko peittehenä:
Millonka minni näköistä
Retjahtaapi riessuvaista,
Toisinaan tulee torillen
Yksi kelvoton ketale
Yli määrin ylpiästi,
Kun on pulskissa puvussa –
Sillä pettää pienen Bengtin,
Sillä suurempi-sukuisen,
Vaikkei oikeutta olisi
Saaha samota sisälle
Kelpo kestikievarihin,
Vielä vaatia vähemmin
Yhtä herttaista hevoista.
Herran hahmossa tuleepi
Useen kelpo-kelmiäkin,
Vieläpä vihille viepi
Toisen tyynen tyttärenkin.
Näit’ on nähty näissä maissa,
Näit’ on kuultu Kuopiossa,
Että petetään peräti
Paremmatki palveliat.
Mistä minä miesi parka
Saatan arvata asian,
Kuka lienee linkki herra,
Kuka viisas vietteliä,
Kuka lienee kunnon herra,
Kuka kelvoton kalieri!
Vapiseepi vaarin housut
Monta kertoa kesällä
Kun on kuomi kunnollinen,
Vaunut valmissa pihalla,
Hevoset hiien pisassa
Hojottavat hollin päästä,
Narrin nahkoja vetävät,
Oppineemmat outteleepi.
Siilonpa saatan sanoa –
Jok’ on meiltä merkittynä
Että keksii kelpoherran
Kohta tultua tupahan:
Ei se pahasti puhele,
Säätyämme säikyttele,
Ei se kilju kiivahasti
Eikä äissänsä ärise,
Ei se keiku kelmin lailla
Eikä moiti muoniamme,
Vaikk’ on vajaata välistä
Meikäläisten meiningissä.
Iloksensa ihmisparka
Kahteleepi kaikin puolin
Oikian herran oloa,
Kulkemista kunnon herran.
Jota suurempi sukunen,
Sitä nöyrempi näkönen,
Jota kehtaapi katella,
Syvämmestänsä syleillä.
Jok’ on korkeesta kodosta,
Se on taitava tavoista.
Se se tuntee tuhmat miehet,
Kehnot kestikievaritkin,
Antaa vielä aika-ryypyt
Huonollenki huone-väelle,
Maksaa palkan palvelian,
Ruplan vielä ruuastansa,
Kärsii kärsivällisesti
Kaikki tuhmuuet tuvassa,
Kumahtaappa kuomistakin
Viisautta viljavasti
Sekä tullessa torille
Että mäellä mennessänsä.
Luuleppa tämän lukia,
Mietippä mitä hyvänsä,
Laitteleppa laulu toinen,
Pane palmuja paremmin
Kuin on Lyytinen lykännyt,
Kiirehessä kirjoitellut,
Pannunna paperin päälle
Kehnoin kestikievareista.


Lähde: Lyytinen, Pentti ja Anna Reetta Korhonen 1961: Pentti Lyytisen ja Anna Reetta Korhosen runoja. Toimittanut Vihtori Laurila. Peuran museosäätiö, Rautalampi.