Yksin maailmalla.

Kirjoittanut Irene Mendelin


Ken koko yksin ja vierasna
Saa liikkua maailmalla,
Se on kuin kukkanen syksysään,
Jon juuria hyytää halla.
Sen mielt’ ei tajua yksikään,
Se muille on vieras vento,
Ja ihmisjoukkojen vilskeessä
Se on kuni tähtilento.
Käy, syvä kaipaus rinnassaan
Ja aatteita, unelmoita –
Mut sydän itkevi, värisee –
Ei tajua ykskään noita.
Ja silloin on, kuni kylmeneis
Sydänhelpehet hienoisimmat,
Kuin kellot soisivat lepohon
Sydänkukkaset kaunihimmat.


Lähde: Irene 1893: Koivikossa. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.