Yksin.

Kirjoittanut Irene Mendelin


Oot yksin keskellä joukkion
Ja pystyssä pääsi sä kannat. –
Suot kurjien hihkua, temmeltää
Ja käärmehen myrkkyä hengähtää.
Oot yksin keskellä joukkion,
Ja pystyssä pääsi sä kannat.
Kyyn henkii myrkkyä joukkio,
Se mainehes tahrata tahtoo!
Sun luontehes ehjä ja ylevä
Se ongelma sille on hämärä.
Kyyn henkii myrkkyä joukkio –
Se mainehes tahrata tahtoo!
Oot sille hämärä ongelma,
Käsittämätöin kuni sfinksi!
Miel’ halpa ei tajua jaloa,
Miel’ köyhä ei sydämmen aarteita. –
Oot syvä, hämärä ongelma,
Käsittämätöin kuni sfinksi.
Oot yksin keskellä joukkion –
Mut pystyssä pääsi sä kanna!
Suo kurjien hihkua, temmeltää
Ja käärmehen myrkkyä hengähtää.
Oot yksin keskellä joukkion –
Mut pystyssä pääsi sa kanna!


Lähde: Irene 1893: Koivikossa. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.