Yksinäinen kullanhuuhtoja
| Yksinäinen kullanhuuhtoja. Kirjoittanut Hilja Pärssinen |
- ”Mikä isäin,
- kuinka kulki tieni,
- missä muinen mulla kotilies’.
- Kuinka elin,
- suotta kysyt tuota. –
- Maalta vierahalta olen mies.
- Ilot, murheet,
- vastukset ja onni
- lue kasvoilta jos osannet.
- Itse tiukkaan
- puristan mä huulet.
- Kädet kuokkaan isken rautaiset.
- Hauras multa
- kultamureneitas
- lapioni hipoo, koskettaa.
- Mielessäni
- väreilyt käy yhä,
- tottako lie tää vai unelmaa.
- Huuhdon multaa
- etsin kultaa, kultaa
- yksin, yksin, olla haluan.
- Riemun, pelon,
- odotuksen, toivon
- tunnen sielussani vaihtuvan.
- Ja mä muistan,
- kuinka kytö syttyi,
- poveheni tulen oudon loi.
- Kauas, kauas
- seikkailuun se veti.
- Tulta sit’ en hallita mä voi.
- Yksin, yksin
- yhä huuhdon multaa,
- lienenkö maan vieraan lumooma.
- Kultajyvät
- kätkee löytämäni,
- kallis, kallis joka murena.
- Tarun aarteet
- tänne minut kiehtoi,
- tietän’ onnetarko seurannee,
- vaiko surman
- ahnas, kolkko kita
- kerta seikkailijan nielaisee.
- Huuhdon multaa,
- kultaa etsin päivät,
- sitä aattelen mä yli yön.
- – Kerta palaan
- maailmaan ja silloin
- kullastani valtaa, rahaa lyön.
- Yksin, yksin
- vielä vuosi kaksi
- sitten maailmaan taas tieni vie.
- Unhotettu
- muukalainen silloin
- en mä enää elämäni lie.”
- Näin hän puhuu
- arkaellen tähyy
- säikkyy, pelkää omaa varjoaan.
- Metsän synkän
- varjossa voi piillä
- rosvo vaanimassa saalistaan.
- Huuhtoo kultaa
- miesi muukalainen
- tuntein tuskallisin, ahkeraan.
- Ken ja mistä?
- – Yksi tuhansista
- matkaajista elon erämaan.
Lähde: Kevään kosto: sosialidemokratinen vappujulkaisu 2. 1909. T. S. Osuusk. Raivaaja r.l., Lahti.