Yksilöt ja joukot
Kirotut Kirjoittanut Juho Kujala |
- Yks’ syntyy kullan keskellä,
- Vaan joukot kylmäss’ rääsyissä.
- Yks’ lepää äidin rinnalla,
- Vaan joukot orvon osan saa.
- Yks’ korkeaa käy koulua,
- Vaan joukot kiertää mieroa.
- Yks’ äidin hellän katseen saa,
- Vaan joukko maistaa ruoskaa.
- Yks’ lepää äidin sylissä,
- Vaan joukot värjyy kylmässä.
- Yks’ nuoruuttansa kukoistaa,
- Vaan joukot kuihtuu kukassaan.
- Yks’ vetelehtii laiskana,
- Vaan joukot raataa raihnaana.
- Yks’ nousee mahtiin, valtoihin,
- Vaan joukot sortuu jalkoihin.
- Yks’ istuu vatsoin pullehin,
- Käy kurjuus joukkoin kotihin.
- Yks’ pukeutuu silkkihin,
- Vaan joukot tyytyy rääsyihin,
- Yks’ lämpöä ja ruokaa saa,
- Vaan joukot nälkä kalventaa.
- Yks’ miljoonia hallitsee
- Ja joukkoin aatteet kahlitsee.
- Yks’ istuu linnan loistossa,
- On joukkoin koti vankila!
- Yks’ kantaa vallan kruunua,
- Vaan miljoonat on orjana.
- Yks’ ylhäält’ ilkkuin katselee,
- Kun joukot maassa matelee.
- Yks’ maata, merta omistaa,
- Ei joukoill’ leivän kannikkaa.
- Yks’ murhaa, ryöstää, varastaa,
- Vaan tuomar’ joukot langettaa.
- Yks’ kymmentuhansia saa
- Vain laiskuutensa palkkana.
- Kun joukot vanhuus saavuttaa,
- On kurjuus, puute palkkana!
- Yks’ kuolee, hauta komia
- On sekä patsas haudalla.
- Kun joukot vaipuu kuolemaan,
- Saa tuskin tilaa maassakaan!
J[uho]. K[uja]–la.
Lähde: Kujala, Juho (toim.) 1910: Taistelun riehuessa: lausuttavia runoja. Juho Kujala, Porvoo.