Yhten Äitin viimeinen neuvo uppiniskaiselle ja itsepäiselle Tyttärellensä

Yhten Äitin viimeinen neuvo uppiniskaiselle ja itsepäiselle Tyttärellensä. *)
Kehuttu Sulhasen kuulten. Laulettava kuin: Minä olen matkamies, ja kulkevainen poika: &c.
Kirjoittanut Herman Emanuel Hornborg


Kattrinalle kuiskutan
ja aivon aina hyvin,
neuvon parhain neitostan,
kosk’ puhuu paljo, syvin;
mutta ei hän minusta
nyt mitään lukuu pitä,
paras, poikain, sinusta,
ei suvaitsekan sitä:
että minä neuvosin,
kuin parhain äitin pitäis,
rukostellen rientäisin,
ja luonnon hyvän lisäis;
vaan hän on aina vänkännyt
juur’ toisin puolin teon,
ketterästi kääntänyt
ja nuhellut kans neuvon.
Hän on raukka – Ristian –
ah, älä häntä hyli!
jos on mieli Morsian,
myös älä siihen syli:
kyllä tapa tanistuu,
ja helppo virhi vihtoin,
luonnostansa lakastuu,
kosk’ sä käyt varhain kihloin.
Minä sulle ilmoitan,
ja puhun totta aina,
varsin siulle valitan,
juur tapa tämä laina:
että kehuu ketterään,
ahkera sille aivan,
viskoo sanat vikkelään
ja varsin paitse vaivan,
paha tapa puhuissa
ja rietas raton laatu,
kohta hänen kehtoissa,
siis häväistykset saatu;
sillä hän on nuhtetoin,
virhetöin kuin tuo viima,
tulinen ja tunnotoin,
kuin varistettu liima.
Koska sinä kyselet,
niin tosin tehään liitto;
kosioissa kehuilet,
ja koska tulee juotto:
että hän on onnella
ja aina tahtos jälkeen,
alinomaan annolla
ja vaikka varsin väkeen.

H[erman]: E[manuel]: H[ornborg].

*) Viipurista.


Lähde: Turun Viikko-Sanomien vuosikerta 1830, 2. lokakuuta, s. 1–2. [Tekstikorpus]. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, Helsinki. Viitattu 25.12.2006. Sisältyy kokoelmiin 1800-luvun korpus: Turun Viikko-Sanomat, vuosikerta 1830. Saatavissa osoitteesta http://kaino.kotus.fi/korpus/1800/meta/tvs/tvs_1830_rdf.xml.