Yhteisvoimin!
| Yhteisvoimin! Kirjoittanut Olavi Puro |
- ”Auta itseäs!”
- Näin huutaa luonto, huutaa elämä,
- Ei vaivojen vaikerrus
- ja huolien huudanta auta;
- vaan työ ja tarmo paras ystävä
- on ainaisessa leipätaistelussa.
- Ja luovan elonvoiman ottelussa
- elämän eestä, kuolon kaadannaksi,
- on ylevin ja suurin onnekkuus.
- Elonkuormansa ken kantaa yksin,
- luottamatta yhteisvoiman valtaan,
- kysymättä yhteistunnon turvaa,
- niin hän voipi kuorman painon alle
- nääntyä ja kurjuutehen kuolla. –
- Vaan ken luottaa yhteisvoiman valtaan,
- hakee yhteistunnon turvaisuutta
- kuormansa hän kevyemmäksi tuntee,
- tuntee tarmoa ja työhön taipumusta.
- Näin yhteistyössä
- on elämän salattu voima
- ja ruumiin ja sielun hoiva.
- Se ihmisen mieleen
- luottoa elohon luopi,
- ja tarmoa tahdon ja jaloutta sielun
- töihin ja toimihin tuopi,
- Ja yhteisvoimilla
- väistyvi järvet ja vuoret,
- ja maaemo kaunista kantaa.
- Ne voimat, mahtavat nuoret,
- voi nostaa pilvihin päänsä,
- myös jatkaa tehtäväänsä
- maan povelle asti, ja nostaa aarteita sieltä. –
- Ja raatajakansan yhteistyöstä
- riippuu kohtalo kansain ja maiden:
- Pois näljän ja sorron kurjasta yöstä,
- ja painosta herrain ja ruhtinaiden
- voi yhteisvoimin nousta kansat ja maat.
Lähde: Kevään kosto: sosialidemokratinen vappujulkaisu. 1908. T. S. O. Raivaaja r.l., Lahti.