Yhteisvoimin!

Kirjoittanut Olavi Puro


”Auta itseäs!”
Näin huutaa luonto, huutaa elämä,
Ei vaivojen vaikerrus
ja huolien huudanta auta;
vaan työ ja tarmo paras ystävä
on ainaisessa leipätaistelussa.
Ja luovan elonvoiman ottelussa
elämän eestä, kuolon kaadannaksi,
on ylevin ja suurin onnekkuus.
Elonkuormansa ken kantaa yksin,
luottamatta yhteisvoiman valtaan,
kysymättä yhteistunnon turvaa,
niin hän voipi kuorman painon alle
nääntyä ja kurjuutehen kuolla. –
Vaan ken luottaa yhteisvoiman valtaan,
hakee yhteistunnon turvaisuutta
kuormansa hän kevyemmäksi tuntee,
tuntee tarmoa ja työhön taipumusta.
Näin yhteistyössä
on elämän salattu voima
ja ruumiin ja sielun hoiva.
Se ihmisen mieleen
luottoa elohon luopi,
ja tarmoa tahdon ja jaloutta sielun
töihin ja toimihin tuopi,
Ja yhteisvoimilla
väistyvi järvet ja vuoret,
ja maaemo kaunista kantaa.
Ne voimat, mahtavat nuoret,
voi nostaa pilvihin päänsä,
myös jatkaa tehtäväänsä
maan povelle asti, ja nostaa aarteita sieltä. –
Ja raatajakansan yhteistyöstä
riippuu kohtalo kansain ja maiden:
Pois näljän ja sorron kurjasta yöstä,
ja painosta herrain ja ruhtinaiden
voi yhteisvoimin nousta kansat ja maat.

Heikku Puro.


Lähde: Kevään kosto: sosialidemokratinen vappujulkaisu. 1908. T. S. O. Raivaaja r.l., Lahti.