Yhteiskunnallista

Yhteiskunnallista. Kirjoittanut F. F. Brummer

Rauenna päivän paahteesta

Ma istuin mättähälle,

Mi viittoi koivun juuresta

Sen ohi rientävälle.

Vaan puussa kerttu lauleli

Kuin ois hän hurmoksissa.

Se mieltäni mun kaiveli;

Näät: olin näännyksissä.

”Te linnut”, lausuili, ”kuljette

Maan ääret kaikkinensa.

Etten tee työtä. Laulatte

Vaan päivät umpehensa.

Lie missä sunkin kotosi;

Mit’ uskonto on sulle?

Tuo tänne papinkirjasi!

Se kumminkin on mulla.

Kenenkä pääll’ oot hengillä?

Maksoitko velkojasi?

Vai, virka, millä tingillä

Sa väistit karhujasi?”

”Tirlii, tirlii” se vastasi.

”Niin – laula, laulavainen!

On onnellinen heimosi,

Sen vakuuttaa ma voinen.”

Nyt iski haukka kerttuhun.

Ma kuulin koivun alle

Sen hätähuudon; joutuhun

Myös nousin seisovalle.

Ma kirkasin; ja oitistaan

Surmatun saalihinsa

Nyt päästi peto kouristaan

Ja lensi matkoihinsa.

”Miss’ on nyt ensiks lääkäri

Ja vallesmanni, missä?

Kiini ottakaatte karkuri!

Se murhan teki tässä.”

Nyt vares varovaisesti

Lens ohi, äänsi: ”praa, praa.”

”Käy apuun!” Juhlallisesti

Se kertoili vaan: ”praa, praa.”

Ma tarhapöllön puolehen

Nyt käännyin: ”laki säädä!”

Se painoi silmäns’ umpehen

Ja puisteli vaan päätä.

Jo myönnän, että vapaus

Kuin lintujen on turhaa.

Jos liene laki rasitus

On siitä myöskin turvaa.

---

Ma tarinani kertusta nyt kerroin runoniekalle.

Hän hetken mietti: hymyillenpä vihdoin vastais minulle:

”Niin, surmahan vei kertunkin,

Ken siitä väitteli?

Vaan eläissään se kumminkin

Oil vapaa, lauleli.”

–r–r. [F. F. Brummer]

Lähde: Keski-Suomi 13.4.1878.