Yhteinen esirukous

72. Yhteinen esirukous. Kirjoittanut Simo Korpela

»Sä avaa suus, mä täytän sen!»

Näin lausut, Isä, mulle.

Siks lankeen, sanaas luottaen

Pelvotta kasvois etehen

Ja pyyntöni tuon sulle:

Autuutta varten loit sä mun.

Aut’ että voin sen voittaa!

Niin että kypsyn, tuleennun

Ett’ tähkä valmiiks ehtii, kun

Suur’ elonkorjuu koittaa!

Soit kodin mulle rakkahan,

Sen henkeä sä hoida!

Niin että taimet taivahan

Iloksi sun ja hoitajan

Vois siellä vihannoida!

Suo päivän paistaa kirkkaasti

Ylitse isänmaamme!

Ett’ onni täällä viihtyisi,

Sun kansaas ois mun kansani!

Myös siunaa ruhtinaamme!

Varusta muurit Siionin!

Vahvista vartijansa!

Sit’ ettei joukot helvetin

Vois juonin voittaa viekkahin,

Vaan levoss’ ois sen kansa!

Myös huomaa hätä pakanain!

Ne nukkuu kuolon-untaan.

Sun sanaas tuntee harvat vain,

Oi johda heitä joukottain

Jo annos valtakuntaan!

Ja muista sairaat, eksyneet!

Hyljättyin puoleen käänny!

Ja kuivaa leskein kyyneleet!

Ja tue orpoin askeleet!

Aut’, ettei heikot näänny!

Tee kaikk’, ett’ tahtos toteutuu

Ja nöyrtyy mieli väärä!

Ett’ armon valta vahvistuu,

Kansoille Kristus kirkastuu,

Hän, luomakunnan määrä!

Lähde: Korpela, Simo 1904: 75 virttä. Werner Söderström, Porvoo.