72. Yhteinen esirukous.

Kirjoittanut Simo Korpela


»Sä avaa suus, mä täytän sen!»
Näin lausut, Isä, mulle.
Siks lankeen, sanaas luottaen
Pelvotta kasvois etehen
Ja pyyntöni tuon sulle:
Autuutta varten loit sä mun.
Aut’ että voin sen voittaa!
Niin että kypsyn, tuleennun
Ett’ tähkä valmiiks ehtii, kun
Suur’ elonkorjuu koittaa!
Soit kodin mulle rakkahan,
Sen henkeä sä hoida!
Niin että taimet taivahan
Iloksi sun ja hoitajan
Vois siellä vihannoida!
Suo päivän paistaa kirkkaasti
Ylitse isänmaamme!
Ett’ onni täällä viihtyisi,
Sun kansaas ois mun kansani!
Myös siunaa ruhtinaamme!
Varusta muurit Siionin!
Vahvista vartijansa!
Sit’ ettei joukot helvetin
Vois juonin voittaa viekkahin,
Vaan levoss’ ois sen kansa!
Myös huomaa hätä pakanain!
Ne nukkuu kuolon-untaan.
Sun sanaas tuntee harvat vain,
Oi johda heitä joukottain
Jo annos valtakuntaan!
Ja muista sairaat, eksyneet!
Hyljättyin puoleen käänny!
Ja kuivaa leskein kyyneleet!
Ja tue orpoin askeleet!
Aut’, ettei heikot näänny!
Tee kaikk’, ett’ tahtos toteutuu
Ja nöyrtyy mieli väärä!
Ett’ armon valta vahvistuu,
Kansoille Kristus kirkastuu,
Hän, luomakunnan määrä!


Lähde: Korpela, Simo 1904: 75 virttä. Werner Söderström, Porvoo.