Yhtä ma pelkään

Yhtä ma pelkään. Kirjoittanut Irene Mendelin

Vuoria nousen, laaksoja lasken,

tannermaita ma astelen.

Mieli on milloin hilpeä mulla,

milloin musta ja murheinen.

Kukkaset harvat tieltäni poimin

kiittäin Luojoa lempeää;

muruja elon onnihan onpi,

sirpaleina se kimmeltää.

Tuota en säiky, rohkehin mielin

astun tietäni eteenpäin,

riemuitsen, kun vain tähtönen pieni

viittaa polkua välkähtäin.

Yhtä ma pelkään: kulkea yksin

tuonen tummia aaltoja,

vaikkapa murheet vaipuvat niihin,

vaikkapa soivat ne unhoa.

Lähde: Mendelin, Irene 1915: Lehtisiä koivikosta. K. J. Gummerus Osakeyhtiö, Jyväskylä.