Yhdestoista kevät
Yhdestoista kevät Kirjoittanut Einari Leino |
- Taaskin aikain vuotten takaa
- mieliin muistot palaa.
- Kevään tullen kumpuin kukat
- kuiskii meille salaa.
- Kuinka äidit rintalasten
- riistettiin kotitöistä –
- ammuttihin seinää vasten.
- Se on totuus kauhun öistä.
- Kaltereiden kylmäin takaa
- kuului kuolon korahdukset.
- Tahi haastelunne vakaa:
- niitä seuras kidutukset.
- Sammui silloin silmä moni,
- neidon nuoren kassapäisen.
- Raadeltihin äidin povi,
- koston hurmaan julman jäisen.
- Auenneet ei onnen ovet
- sankareille silloin vielä.
- Kätkee luunne kumpuin povet –
- levätkäätte rakkaat siellä.
- Teidän työnne muisto elää!
- Toiset jatkaa teidän työtä.
- Orjan kahle kätkee, helää –
- joukot poistaa sorron yöstä!
1931
Lähde: Rakettu on raudalla, tulesta on tuotu: Neuvosto-Karjalan suomenkielistä runoutta vuosilta 1917–1940. 1976. Kokoelman laatineet ja toimittaneet T. Summanen ja A. Mishin. Karjala-kustantamo, Petroskoi.