Yhdestoista kevät

Kirjoittanut Einari Leino


Taaskin aikain vuotten takaa
mieliin muistot palaa.
Kevään tullen kumpuin kukat
kuiskii meille salaa.
Kuinka äidit rintalasten
riistettiin kotitöistä –
ammuttihin seinää vasten.
Se on totuus kauhun öistä.
Kaltereiden kylmäin takaa
kuului kuolon korahdukset.
Tahi haastelunne vakaa:
niitä seuras kidutukset.
Sammui silloin silmä moni,
neidon nuoren kassapäisen.
Raadeltihin äidin povi,
koston hurmaan julman jäisen.
Auenneet ei onnen ovet
sankareille silloin vielä.
Kätkee luunne kumpuin povet –
levätkäätte rakkaat siellä.
Teidän työnne muisto elää!
Toiset jatkaa teidän työtä.
Orjan kahle kätkee, helää –
joukot poistaa sorron yöstä!

1931


Lähde: Rakettu on raudalla, tulesta on tuotu: Neuvosto-Karjalan suomenkielistä runoutta vuosilta 1917–1940. 1976. Kokoelman laatineet ja toimittaneet T. Summanen ja A. Mishin. Karjala-kustantamo, Petroskoi.