Yhöllen Rakastetullen Tytöllen

Yhöllen Rakastetullen Tytöllen. *)
Ode.
Kirjoittanut Sapfo


Se miesi on miekoinen mielestään vielä,
(Hään ihtesäk Jumalan julkiseks’ luulee)
Kuin vieressäis istuu, ja keviäll’ kielell’
                    Kultansa kuulee.
Suullas ja naurollais viettelet mielen.
Sytämein syttyy, ja mieleni muuttuu!
Nähten sun silmäis – niin katoa kielein,
                    Ja puheini puuttuu.
Mun eäni se vaipuu – jo taipuu mun piä!
Tulet ne tuimentaa silmäin ja luuloin;
En ketäänmä kuule, en ketään mä niä!
                    Korvian on kuuro.
Tuima on tuskain, ja murheet mun muokkaa;
Raukaisoo ruumiin – jo tahtokin taipuu!
Helpe kuin heinä, viel’ henkeini huokaa,
                    – Kunnek se vaipuu.


*) O t a v a eli Suomalaisia Huvituksia C. A. Gottlundilta. Oppiva. 2:nen Osa, 172 ja 173 sivu.


Lähde: Oulun Wiikko-Sanomia 5.4.1834.