Yössä heinäkuun

Yössä heinäkuun. Kirjoittanut Eino Pakarinen

Ruusut valkeat tarhassani,

yössä heinäkuun,

tuoksuu, aattelen aikojani

alla lehmuspuun.

Rauha suuri on rinnassani

yössä heinäkuun –

löydän lohtuni laulustani –

kaiken unhotan muun.

Kaiken unhotan, yksin sulle

yössä heinäkuun

laulan lauluni, kun nyt mulle

viimein avautuu

rauhan porttien vaskisalvat

yössä heinäkuun –

heitän aurat ja heitän kalvat,

kaiken, kaiken muun,

yksin hiljaa kun sinne lähden

yössä heinäkuun,

miss’ ei lauluhun mullan tähden

enää aukene suu.

Ruusut valkeat tarhassani

yössä heinäkuun –

yhden katkaisen, huuliltani

lehdet hajaantuu –

Tahdon tuoksusi siihen asti

yössä heinäkuun,

jolloin rauhani suuri saapi,

portit avaantuu – – – –

Lähde: Pakarinen, Eino 1928: Laulu ja elämä. Liikepaino, Turku.