Yön sävel

Yön sävel Kirjoittanut Eino Leino

Turha on tahtoa tuskien lapsen

ikuisten ilmojen korkeuteen,

aurinko pilkkaa, pilvet ivaa –

paras on painua uudelleen.

Yöstä ne kasvavat kukkaset kummat,

päivällä vain on touhu ja työ,

yötä mä lemmin, yötä mä laulan,

olkohon veljeni viimeinen yö.

Tunnen ma aattehen kirkkahat ilmat,

tunnen ma seppojen tunturisäät,

noista en huoli, noissa en viihdy –

tulkatte lempeni tuuliaispäät!

Lennättäkäätte mun lauluni purtta,

viekätte suurien selkäin taa,

soikosi, yön sävel, sieluni halki,

siksi kuin kaikki, kaikk’ katoaa!

Silloin mä virteni viimeisen]aulan.

Terve, te, yön tytöt! mennyt on mies.

Tulkatte sinisiä siltoja pitkin,

tummui jo maan punalieskavin lies.

Lähde: Leino, Eino 1949: Kirjokeppi: valikoima runoja alkuperäiskokoelmien ulkopuolelta. Toimittaneet ja selityksin varustaneet Aarre Peltonen ja Eino Kauppinen. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.