Yöllinen ajo.

Kirjoittanut Saima Harmaja


Vuoritiellä
vanhan Unkarin
kiersi viini,
soitto tulisin.
Alla akaasiain
kaipuutaan
mustalainen
itki viulullaan.
Pian löysi
tuskan sävelen
nuori satakieli
kuumeten.
Kukin vielä
kuuli sydäntään,
kun jo kauas
yöhön välkkyvään
kiiti auto
tietä huimaavaa,
jonne tuoksui
tuhat puutarhaa.
Liki maata
hunnutonna nyt
tähtikasvot
loisti häikäistyt.
Sadun hetkin
vuoret nousivat,
tähdet kasvoi
yhä kirkkaammat,
hurmaa kylväin
kauas pimeään
tähti outo
viittoi etelään.


Lähde: Harmaja, Saima 1935: Sateen jälkeen: runoja. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.