Wlämiläisestä kielen liikkeestä ja kirjallisuudesta II

	Tälle sivulle ei ole merkitty lähdettä.
	Voit auttaa Wikiaineistoa lisäämällä lähteen. Suometar ei ole ilmestynyt 1890

Wlämiläisestä kielen liikkeestä ja kirjallisuudesta II. Kirjoittanut anonyymi

Wlämiläisestä kielen liikkeestä ja kirjallisuudesta II.

(Jatko ja loppu 33:een N:oon.)

Anojien pyydöt koskiwat seuraawia asioja: 1) kaikki maa- ja paikkakuntien asiat, jotka koskeewat Wlämin kielikuntaa, owat alasaksan kielellä toimitettawat 2) kielto sikäläisille wirkamiehille toimituksissansa yhteisen kansan kanssa puhumasta franskaksi erinäisille; 3) Wlamin kieli on lakikieleksi tehtäwä; 4) on asetettawa wlämiläinen akademia, taikka wähintäin wlämiläinen osasto Brüsselin akademiassa alasaksalaisen kirjallisuuden kehoitukseksi; 5) samat oikeudet wlämin kuin franskankin kielelle Gentin yliopistossa ja muissakin opistoissa wlämiläisellä piirikunnalla.

Tämän anomuksen wastaanotto waltakammareihin oli hywin wastenmielistä. Pelätettiin muka yhdenlaisen oikeuden Wlämin kielellä tuottawan epäonnisen erikuntaisuuden maahan. Tämä waikutti, että ministeristö kau'an wiiwytteli tarpeellisimpienkin parannuksien kanssa. Asetus alkeisopistoista, jota jo kau'an oli tunnustettu tarpeelliseksi, annettiin wasta 23 syyskuussa 1842, ja wahwistukset sen toimeen saattamiseen kestävät wuoden 1843 loppuun asti. Tämän asetuksen jälkeen on kansanopettajien walmistamiseksi kaksi opetuskoulua asetettu, yksi wlämiläinen Lieriin ja toinen wallonilainen Nyweliin. Ehkä näin jo perää annettiin, niin näytäiksen kuitenkin wielä erinomainen franskan puolta pitäminen. Wlämiläisessä koulussa on franskan kielen oppiminen pääasiaksi pantu, ja wallonilnisessa koulussa ei opeteta' Wlämin kieltä ensinkään. — — — Taas annettiin perää 1844, jona päätettiin Luttichin yliopistoon asetettatvaksi professorin paikka wlämiläiselle kirjallisuudelle

Wlämiläisien liikkeiden pääjohdattajat owat Kirjallisunden Seurat, joita jokaisessa suuressa kaupungissa löytyy, muutamissa useampikin, esim. Antwerpenissä kaksi, Loewenissä kolme, joista yhdellä: Tael en letter lievenit genooteschap (kieltä ja kirjallissuutta rakastawa seura) on useampi sataa jäsentä. Näihin Seuroihin juurtaiwat myöskin wlämiläiset sanomalehdet ja aikakautiset kirjoitukset, joiden luku on päälle 40 ja aina kaswaa. Waltaisista sanomista on von Gent "kuulllisin". — — — Tässä seuraa kertomus monista muista oiwallisista sanomalehdistä ja sitte kauniista kirjallisuudesta. Sen paraasta käyttäjästä Henrik Consciencestä sanotaan paitsi muuta: "Sotiminen muukalaisuutta wastaan, warsinkin kunnotointa franskalaisuutta, joka uhkaa tuketa' kansallisen elämän lähteitä, on hänen päätarkoituksensa. Tämän tarkoituksen saawuttaa hän ei wallattoman innokkaalla riitelemisellä, mutta sen kautta, että hän panee paremman kehnon siaan ja terween, mielenomaisen kansalaiselämän rinnalla wertoo franskalaisuutta jäl'ittelewien nerokkaan näköistä lewällisyyttä, pinnallista siwistystä ja huolimatointa toimellisuutta. Tehdessänsä walistä historiallisia wälistä kotielämän kuwauksia, käyttää hän oikeastansa hollandilaista taitoa. Kaunistelemisia löytyy yhtä wähän kuin huolimattomuutta, ja yhtä tarkalla kädellä kuin hän laittelee perustusjuoksut kertomuksehensa, yhtä suurella huolella rakentaa hän sen pienimmätkin mutkat. Ajatuksien selkeys ja mielimien suotuisa puhtaus yhtyy sisällisen täydellisyyden kanssa, ja lapsellinen, usein wanhojen satujen tapainen, puhe' tekee sen sitä enemmin miellyttälväksi". Luetelluista tekemistänsä kirjoista nimitämme "uusimman te'oksensa "Wlämisches Stilleben", kolme kertomusta, jotka täyttääwät tekemiensä wlämiläisien olokuvauksien jatkon ja jotka Melchior Diepenbrock taitawasti on saksaksi kääntänyt". Siiti ne ehkä aiwan hywin sopisiwat Suomeksikin käännettää'. Teaterite'oksiakin on heillä Wlämin kielellä joukot syntynyt ja käytetään omilta pelaajilta. Seuraawan lauseen panemme wielä kertomuksesta tähän: "On kysytty, tokko kaksi miljonaa henkinen Wlämin kansa woipi kannattaa' erityistä kirjallsuutta. Tämä on kuitenkin laiskan kysymys, sillä asia on sen jälkeen, minkälaiset kirjat owat. Kunnon te'os saapi kyllin siinäkin ostajia, niin että tekijä ja kustantaja saawat hywin tyllällisen palkinnon, siinä samassa kuin kunnotoin te'os 40 miljonaakin henkisessä kansassa saapi aiwan huonot markkinat, johon Saksan maalla on tuhansittain esimerkkiä ollut.

Helsingin Sanomat owat tietäneet Franskan kirjallisuuden Belgiassa olcwan sen omalle kirjallisuudelle haitaksi, mutta lieneekö Franskan maassa itsessäkään aikakautinen kirjallisuus kymmenessä wuodessa nousnut 40 kertaa runsaammaksi, joka Belgiassa tapahtui. Kuinka muukin kirjallisuus on kaswanut, arwataan jo tästäkin, ehkä olemme pois heittäneet kertomuksen siitä. Todella sulomielin seuraa lukija kertomusta kansojen näin innokkaasta ja jalosta mieltymisestä omaan isänmaahan, sen kieleen ja muihin etuihin ja oikeuksiin. Olisiko waan jo meidän maassamme tämä lempeä kiihto, Suomikiihto, elehtynyt samalla wiljawalla innolla kuin Belgiassa, Wlämikiihto. Mutta kuitenkin, Suomikiihto on walitettawasti wielä aiwan wähän woinut saada' maamiehiämme elehtymään osan ottoon, mutta parasta toiwoen pyrkii kuitenkin ilolla edemmäksi. Ehkä Suomikiihto nyt wielä ei woi' millään muotoa werrattaa' Wlamikiihtoon, kuin tiedämme mainittuna wuosikymmenenä ja tähän astikin suomalaisen aikakautisen kirjallisuuden ei wielä kaswaneen neljäkertaisceksikaan, sitä wähemmän 40 kertaiseksi, siitä lu'usta, jolla se 1834 seisoi, niin kuitenkin moni nauraa ja wastusteleekin jo sitäkin Suomikiihtoa. Ja Belgiakin on kuitenkin rauhasimpia maita, ehkä myrskäwiltä kansoilta piiritettynäkin. Meillä taas ei ole' senkään werran pahaa waromista: ei ole' tulimielisiä Frans- kalaisia likeelläkään, ja maassa rauhallisimmat Suomalaiset. Onkos siis tarwis, pel'ätä Suomikiihtoa. Mutta itsemme puolestakin emme wielä olekkaan sen werran tehneet työtä, kuin Belgialaiset ennen anomuksiensa saamista. Oli heilläkin kaikenlaisien wastuksien kanssa tekemistä, mutta kuin pitiwät hartaasti huolta asiastansa, niin pääsiwät kaikista haitoista, saiwat paljon hywää toimeen, ja kaiken ahkeruutensa palkaksi pääsiwät wiimen mielenpitojensa perille. Niin on meidänkin ahkeroittawa ja pyrittäwä.

Lähde: Suometar 25.8.1890