Wiipurilainen.

Kirjoittanut Lauri Ekberg


Kovin ”Liisan” häntä jo huiskuu,
Kovin tukka on liehussa;
Kovin tieroja taakseen tuiskuu,
Kovin huurua turvasta.
Mut viipurilainen tuosta
Ei häiriy rauhassaan;
Yhä antaa ”Liisan” juosta,
Yhä korskuu reslassaan.
Vaan naamaan viipurilaisen
Lumipommi kun poksahtaa,
Heti hän ”tuhannen tulimmaisen”
Ylös katsoen kiljahtaa.
Ihan alle jo Kilpisvuoren
Raju ”Liisa” on laukannut,
Ja viipurilaisen nuoren
Menomatkan mutkaissut.
Mut viipurilainen muistaa
Hyvän katsoa kerrallaan:
Hän ”Liisan” harjaa puistaa
Ja päästää tieroistaan.
Ja kääntyy reslallansa
Taas Kilpisvuorelle,
Ja antaa ohjistansa
Läväyksiä ”Liisalle”.
Ja kohta jo uudestansa
Ylös nousee Wiipurin mies,
Ja laulaa reslassansa:
”Paras onkii valvoo riess’ – – –”


Lähde: L. O. E. 1886: Runoelmia. I. Helsinki.