Wiipurilainen
Wiipurilainen. Kirjoittanut Lauri Ekberg |
- Kovin ”Liisan” häntä jo huiskuu,
- Kovin tukka on liehussa;
- Kovin tieroja taakseen tuiskuu,
- Kovin huurua turvasta.
- Mut viipurilainen tuosta
- Ei häiriy rauhassaan;
- Yhä antaa ”Liisan” juosta,
- Yhä korskuu reslassaan.
- Vaan naamaan viipurilaisen
- Lumipommi kun poksahtaa,
- Heti hän ”tuhannen tulimmaisen”
- Ylös katsoen kiljahtaa.
- Ihan alle jo Kilpisvuoren
- Raju ”Liisa” on laukannut,
- Ja viipurilaisen nuoren
- Menomatkan mutkaissut.
- Mut viipurilainen muistaa
- Hyvän katsoa kerrallaan:
- Hän ”Liisan” harjaa puistaa
- Ja päästää tieroistaan.
- Ja kääntyy reslallansa
- Taas Kilpisvuorelle,
- Ja antaa ohjistansa
- Läväyksiä ”Liisalle”.
- Ja kohta jo uudestansa
- Ylös nousee Wiipurin mies,
- Ja laulaa reslassansa:
- ”Paras onkii valvoo riess’ – – –”
Lähde: L. O. E. 1886: Runoelmia. I. Helsinki.