Wiina-asia

Wiina-asia. Kirjoittanut Kustaa Paturi

2-4-1963

(Lähetetty).

Wiina-asia.

Palowiina on merkillinen aine. Mainitaan muka wiinan keksintö-aikoina wiinaa niin ylistetyksi että se sai kunnia-nimen: "elämän-wesi". Entisestä kunnia-nimestä on wielä tähänki aikaan jätteitä; kuullaampa wielä jonkun wanhan äijän eli ämmän ryyppyä käteensä ottaissa huulillensa wietäwää nimittäwän "wiina-kullaksi ja jumalan wiljaksi" ja siunaawan ennenkö suuhunsa kaataa; ryypättyänsä myös kiittelee kuinka suloisesti se käwelee pitkin ruumista; josta syystä se saapikin jumaloittawan arwon. Mutta sitte kuin sama äijä eli ämmä on ottanut niin runsaasti samaa tawaraa, että ajatukset menee sinne tänne ja ruumiin hermot nahistuwat, kuullaan mörisewän: "toi wiina perkele minun tämmöiseksi teki, wiina p –– le." Siten on muuttunut kultainen jumalan wilja wiina-piruksi. Eräät siwultapäin katsojat taasen ylimääräisen nautinnon tähden pitäwät wiinaa suoraltansa ihmisen onnen kadottajana –– erittäisin ne joiden elämää se tulee kipeästi loukkaamaan –– niin kuin monen awio-puolison ja lasten wäliä, jotta itse wiinaa nauttimattomat nimittäwät sitä "helwetin liemeksi". –– Täten palowiina, luonnon tuotteista järjen keksinnöllä keinollisesti walmistettawa aine, osittain waikuttaisi hengellisten woimain wälikappaleena, joka muka koettelisi luomisessa ihmiselle annettua korkeata tahdon omaisuutta, ja toisaalta ikään kuin kawala wietteliä ja pettäjä kiusaisi ajallisen ja ijankaikkisen elämän kadotukseen.

Alhaisella walistuksen kannalla olewat ihmiset, jotka eiwät huomaa wietteliän kawaluutta, palwelewat himonsa waatimusta ja waipuwat sywästi wiinan orjuuteen –– ja sikäli kuin kansakunnissa siwistys kohotaiksen, wiinan orjuus laimentuu. Jos Suomen kansastakin osoitellaan alhaisemmalla portaalla olewa raaempi kansan osa ja walistuneempainki nimellisestä huikentelewaisemmat tai synkeätunteisemmat, niin huomataan heidän erinomaisesti waipuwan wiinan nautinnon orjuuteen eli omaksi woitoksensa ahneesti harjoittawan wiinan polttoa ja luwatointa myymistä –– ei wähintäkään surkutellen sitä wiheliäisyyttä mihinkä heikot kansalaisensa waipuwat –– waikka wielä itsekin waiwashoidon kuluilla saawat osan heidän wiheliaisuuden kuormasta –– sekä useat itse lopulta eli lapset wanhempainsa synti-rankstuksesta waipuwat samaan wihelijäisyyteen. Semmoista kyllä jokapäiwäinen koettelemus näyttää: tunnottomat sokeat eiwät katso muuta kuin hetkellistä woittoa; ne ottawat wiimeisenki kopeekan, waikka tietäwät monenki waimon ja lasten kituwan nälän kuristuksessa ja pitäwät niiden sadatukset ja koston huudot törkeänä haukkumisena. Siwistyneemmät ja ihmiswelwollisuuden käsittäwämmät katselewat tuota maailman menoa sywällä haikeudella ja koettawat neuwolla ja manauksilla herättää juoppoja ajattelemaan surkeata tilaansa ja palaamaan paremmalle tielle, sekä juottajoita tuntemaan ihmiswelwollisuuttansa ja käyttämään woimiansa hyödyllisiin eteenottamisiin. Se ei olekkaan tyhjään mennyt; mutta kyllä aina edelleen raittiuden saarnaajoilla ont työ-alaa.

Yleisesti on tultu siihen päätökseen, että muiden keinojen seassa, wiinan turmelusta wastaan, kaksi pää-ehtoa owat enemmän merkittäwät, nimittäin: Siwistys ja Wiinan wähyys. Siwistys herättää itsearwon tunnon, joka yleensä ihmisten itsensä pitämään korkeampana olentona kuin wiinan orjana, jotta eiwät nauti wiinaa lainkaan eli rajoittawat nautinnon niin wissiin määrälliseen tapaan eli erityisiin tapauksiin, ettei himon waatimus pääse isännyyttä pitämään. –– Wiinan wähyys taasen, niin kaikki muukin tawaran harwinaisuus, jota halulla tahdotaan nauttia eli wiljellä, saattaa suuremman ostohaun kautta hinnan kalliiksi, jota wähemmän woidaan ostaa. Kokemus sen on näyttänyt ja näyttää pitkin aikaa. Esim. silloin kuin kotitarpeen nimellinen wiinanpolton luwan aika oli kolme kuukautta, jolloin myös oli pitkin Suomen maata, siellä täällä, samalla luwan ajan mitalla ja Wiipurin läänissä pidemmällä luwan ajoilla isoja wiina tehtaita, paljon tawaran walmistuksen wuoksi ja Wiron-Jussia lisäksi, wiinan hinta oli niin alhaalla että tawallinen työmies woi ansaita kolmessa päiwässä yli ruokansa niin paljo että ulottui lopun wiikko juoda. Siten useat menettikin aikojansa –– enempi juoma- kuin työ-päiwiin, niin kauwan kuin kädet pystyi työhön ja järki ohjasi työn taitoa ja oli neuwoa wiinaa irti saada. Wiime aikoina kuin poltto-luwanaika lyhennettiin toisin paikoin 3:ksi toisin 2:ksi wiikoksi ja tehtaat häwitettiin sekä wironjussin kuljetus on tarkemmalla perään katsannolla ehkä wähän wähentynyt, ei ole keritty niin paljon polttaa eikä luwattomasti entisessä määrässä maahan tuoda, niin hinta on noussut kalliimmaksi että tawallisen työmiehen ansio yli ruokansa wiikossa ei ulotu wiinan ostoon kelpoon kuin yhden päiwän juomiseen. Sikäli on myös juoppous wähentynyt, toiset aristelewat kukkaroansa ja toiset eiwät saa irti. Wiinan hinnan kalleus on myös kääntänyt nautinnon tydytystä toisissa aineissa osittain kahwin juomiseksi. Kahwi on myös rahaa kuluttawa; mutta suuri eroitus on waikutuksen puolesta, siwellisessä ja toimeentulon katsannossa. Kahwin juoja ei juomisen wuoksi pidä pahaa elämää, ja jos yli warainsa elämisen suhteen köyhtyykin, niin sillä on kuitenkin järki, työwoima ja ihmisten luottamus jäljellä, joten hän on terwes sekä mielen että ruumiin puolesta ja kykenee ansaitsemaan ylöspitonsa.

Se on täydellisesti huomattu että siwistys on raittiuden pää-jänne; muuta ei se koskaan eli ei kuitenkaan pitkään aikaan woi Suomessa nousta niin korkealle, että wäkewäin juomain maahan tuonti eli omassa maassa walmistus taidettaisiin jättää yksityisten wapaasen mieliwaltaan; myöskin mikään weroitus ei ole luonnollisempi kuin wäkewäin juomain werotus, koska niiden nautinto ei ole muuta kuin turmelewaista ylellisyyttä ja tuhlausta, sekä jakaantuu yleisesti kaikkiin säätyihin ja kansanluokkiin, eikä tule otettawaksi muussa kuin siitä warasta mikä menee ylellisyyteen. Luonnollista siis on, että wäkewät juomat, joita muualta maahan tuodaan, weroitetaan korkean tullin ottamisella ja omassa maassa walmistettawat weroitetan itse walmistaissa. Nykyisinä aikoina on tuotustakin ulkoa tuotawia aineita korkeammasti weroitettu tullin koroituksella, on myös nostettu kysymys omassa maassa walmistettawista wäkewistä aineista weron koroitus eli uudesta laskeminen, erittäin wiinasta ja potti-oluesta (pottioluen weroitus tulee walitopäiwissä wapriikien ja käsitehdasten weroituksessa yhteen kuulumaan.) Mutta se muutos, jolla wiina korkeammsti werotettaisiin, nimittäin ”että palowiinan poltto- ja myynti-oikeus lakkaisi maawiljelys-elinkeinoon sidottuna olemasta ja ettei kaupunkit, semmoisinansa, saa sitä harjoittaa, sekä että saman tawaran walmistaminen tehtäisiin waltion walwottawna olewan tehdas-liikkeen esineeksi” ja waltio ottaisi ”määrä-makson jokaiselta walmistetulta wiina-kannulta”, näyttä olewan kansalaisilla kiistan alainen; joka on huomattawa waliokunnan pöytäkirjoita, sekä yksityisten kirjoituksista että suupuheista. Se woitto, joka wiljan hinnan ja kulujen ylitse saadaan, nykyisinä aikoina rajoitetun ja supistetun wiinan walmistuskaluen ja poltto-ajan wuoksi, on tullut silmin nähtäwäksi*) jota toiset tahtoo wapaan tehdas-liikkeen kannalla käytettäwäksi ja walmistettu wiina kannuluwulta weroitettawaksi ja kruunulle menewäksi –– ja toiset kiiniriippuen entisessä suostumuksessa wiina-arentin nimellistä wiina-weroa wastaan, maawiljelykseen sidottuna olewana ja tunnettu woitto wiinan kalliista hinnasta korwauksena pidettäwäksi maawiljeliöille rasittawain ulostekoin wuoksi. Edelliset wäittäwät: että maawiljeliät wiinanpolton yksinomaisen tapaisella edulla korkialla wiinan hinnalla weroittawat toisia kansajäseniänsä ja sulkewat muut ulos koko harjoituksesta, joka on kansakunnan wapaudelle ja luonnolliselle taito-edistykselle esteeksi, myöskin että tehtaissa taidettaisi walmistaa wiinaa wähemmällä kululla työn ja wiljan säästön wuoksi, joka olisi woitto maakunnalle, ja että taidettaisiin salapolttoa paremmine estää kuin ei enää waskisepätkään saisi wähiä pannuja walmistaa eikä paikata, ja kuin ei tilallisilla, yleensä, enää olisi omapolttoista wiinaa, eiwätkä tulisi niin wietellyksi luwattomalla myymisellä lain rikoksiin, eikä alituiseen ryyppäämiseen. –– Ne taasen, jotka tahtoisi kotitarpeen nimellistä wiinan polttoa yksinomaiseksi eduksensa käyttää, wäittäwät: että se etu pitäisi edelleenki pidettämän maawiljelyksessä kiinitettynä, sen suhteen että maawiljelijät kantaa suuremman osan waltiokuormasta, ja että tehdaspolton tawaksi tullessa olisi työläämpi estää Wiron wiinan kuljetusta kuin tehdaspolton wiina waatisi kuljettaa isoissa määrissä, jotta alituisen liikkeen warjon alla hankittaisi luwattomallenki wiinalle osto-passia, joita tulisi passien oikian tuntemisen että paljon liikkeen suhteen silmällä pito ja tarkastus suureksi waiwaksi ja työläisyydeksi wirkamiesten oikeen walwoa –– siksensä kuin nykyisten Armollisten astetuksien mukaan kuin aiwan harwoin luwallista wiinaa passien kanssa kuljetetaan, on helpompi silmällä pitää, myöskin että kapakkaelämä olisi paljon wiettelewämpi juomaan, kuin muka kapakkalaisen kuuluisi wiinan myyminen wakituiseksi eläkeinoiksi, joka tawallisesti waatisi olla mitä sukkelampi juomatilta wiimeistäkin kopekkaa kiskomaan, siksensä kuin kotitarpeen polton nimelliset myyjät eiwät pidä sitä pää-elatuskeinonansa, sekä sakon uhka että ihmistunto rajoittaa myymä-laadusta pitämään jotakin parempaa järjestystä kuin kapakkalainen; sanowat myös kotitarpeen polttoon käytettäwän ensinnä huonoita ja etenki hallaista wiljaa, joka imelän luontonsa suhteen edistää wiinan teossa paljon enemmän kuin missään muussa, myös ei walmistuksenkan tulewan kalliiksi kuin ei talwisilla päiwillä suuriakaan muussa tytössä ansaita, sekä syyttäwät tehdaspolttajain käyttäwän parainta wiljaa, ja käyttäwän kallispalkkaisia mestaria sekä tarwittaisi kallispalkkaisia perään-katsomamiehiä, jotka hyödyttäisi yleisemmin jos palkka jakaantuisi useammalle talwisesta siwutoimesta.

* )Silloin kuin oli isoja tehtaita ja kotitarpeen nimellinen polton aika kolme kuukautta wiinan poltosta, taisi waan keskimääräinen tulla woittoa 1/10 wiljan hintaa wastaan –– nykyisin taitaa keskimäärin woittoa 6/10 wiljan hintaa wastaan. Täten woittaapi polttajat kolmesa wiikossa saman werran kuin pidemmän luwan ajalla 18 wiikossa.

(Jatketaan).

10 – 4 – 1863

Wiina-asia. *

Wasta mainituista kummankin puoluen mielipiteistä päättäköön lukia minkä paraaksi luulee –– muistaa kuitenkin tulee että wiina on aina wiinaa, walmistettakoon tawalla tai toisella –– summa se waan on, että, jota enempi sitä walmistetaan ja halpaan hintaan myydään, sitä enempi myös sitä nautitaan ja suurempaa turmellusta se matkaan saattaa. Tämän kirjoittaja kuitenkin puolustaa enemmän tehdas-liikkeeksi muuttamista, sillä maatilain kiinitettyä yksin omaistapaista etua, joka estäisi kansakunnan wapautta ja taito-wirkeyttä, ei toiset kansa-osat woisi tytywäisellä mielellä pitkin aikaa hywäksyä eikä myöntää. Mutta liika jyrkkää kuitenkin olisi kerralla riistää irti maawiljelyksestä kotitarpeen nimellistä wiinan poltto-oikeutta. Kuin joku laki-muutos tehdään elinkeinollisessakin asiassa, pitää oleman warottuna jotakin wastaawata sen pois oton siaan. Keinoja onkin tarkoitettu, nimittäin maawiljelys ja karjanhoidon parannukseksi on jo laitettu joitakuita maawiljelys-kouluja, on myös waltioltaki annettu waroja maawiljelys ja karjanhoidon parannuksen kehoitukseksi jaettawaksi, jotka maawiljelys ja karjanhoito onkin paremmalle kannelle saatettawa, jos suinkin Suomen kansa ei mieli kerjäläisten waan aikoo kansain luwussa maailmassa elää –– mutta maawiljelyksen ja karjanhoidon yleinen parannus ei ole päiwässä aikaan saatu: ne waatii aikansa; se näkyy itse maawiljelyskouluista, kuinka kauwan ne ottawat aikaa ennenkö joltinenki parannus muutos saadaan, niin että taidetaan tulojen paremmuutta kiittää. Myöskin toisessa haarassa siaista tarjotaan: Keisarillisen Senatin pöytäkirja 10 päiwältä marraskuuta 1862 sisältää waltio-taloudellisiin seikkoihin kuuluwia kysymyksiä: 1) kahdeksasneljättä kysymys, muun seassa sisältää seuraawaista: ”a. Siitä palowiinan poltto- ja myönti-oikeudesta, joka nyt on maalaisille maatiloille ja muutamille kaupungeille omistettu, peräytetään kokonansa, jonka johdosta myöskin sen weron maksaminen, jota Kruunu tähän asti on wiina-arennin nimellä ylöskantanut, tulee lakkaamaan. b. Hallitus kantaa määrä-makson jokaiselta walmistetulta wiina-kannulta, sekä määrää yksinänsä mihin wiinankeittotehtaita kaupungeissa tahi maalla saadaan rakentaa, ja kuinka paljo kussakin tehtaassa on lupa tätä ainetta walmistaa. c. Wiinan myönti-oikeuden saawat maa- ja kaupunkiseurakunnan kukin osaltansa antaa hywäksi tunentuille ja luotettawille hengille, sitä werosummaa wastaan, jonka kunnat siitä määrääwät ja joka heille lankee hyödyllisiin tarkoituksiin käytettäwäksi. - - d. - - ; jota paitsi Hänen Majesteettinsä. Jos kysymyksessä olewa täydellinen kansakunnan asia järjestetään mainittuja perustuksia myöden ja kruunulle tulewa wiinanpoltto-wero nousee tätä ennen saatua wiinaweroa enemmäksi, on katsonut että hallitus woisi lupautua käyttämään ainakin osan ylitse-jäämästä summasta jonku semmoisen kuorman kewentämiseksi, jota nyt maamme maatilat kantawat, esimerkiksi sitoutumalla welwollisuuteen rakentaa ja woimassa pitää suurempia maantie-siltoja tahi palkkaamaan silta- ja jahtiwouteja” - - -. Wasta kerrotusta waltiopäiwä wiinanpoltto- ja myymä-kysymyksestä on nähtäwä että maatilain ulosteoista katoisi wiina-arentin nimellinen makso, kunnille lankeisi myymisoikeudesta saatawa wero hyöwyllisiin tarpeisiin käytettäwksi, ja jos kruunulle tulewa wiina-poltto-wero nousee tätä ennen saatua wiinaweroa enemmäksi osan ylitse-jääwästä summasta sitoutuisi rakentamaan ja woimassa pitämään suurempia maantie-siltoja tahi palkkaamaan silta- ja jahti-wouteja. Mainituista eduista wiina-arennin nimellisen makson katoominen, suurempain maanti-siltain rakentaminen ja woimassa pitäminen, silta- ja jahti-woutien palkkaaminen olisiwat sitä laatua että ne näyttäisi olewan otollisia ja hywin soweljaitakin; mutta tuo wiinanmyönti-oikeudesta kunnille lankeawa wero hyödyllisiin tarkoituksiin käytettäwäksi on jotenkin arwelluttawaa. Näyttäisi siltä että se kunta muka olisi wiisain, joka myöntäisi kapakoita mitä enempi sitä parempi, jotta kunta saisi enemmän sisään tuloa. Sikäli semmoisen kunnan pitäisi myös suojella kapakkalaisien lain rikoksia, jos muka kapakkalaisien pitäisi hywin menestymän kunnalle hywiä tuloja antamaan; se kunta, joka olisi wastaan monien kapakkain ottamista ja lain rikkowia kapakkalaisia wetäisi edeswastuuseen, olisi mitä tyhmin kunnallisien sisään tulojen katsannossa. Parasta ainakin olisi, jotta wiinanmyymä-wero menisi kruunulle, niinkuin polttowerokin ja kruunu sitoutuisi antamaan tätä ennen saatawasta wiina-werosta ylitse nousewasta summasta, yleisesti koko suomen maalle jaettawaksi wäki luwun mukaan kuhunki lääniin, joka etupäässä käytettäisi: silta- ja jahtiwoutein palkkaamiseen; suurempaan maantie-siltojen rakentamiseen ja woimassa pitämiseen; urakka-hollin pitämiseen jonku osan urakkalaiselle maksettawasta summasta pitäjän awuksi: metsän petoen korkean tappo-rahan maksamiseen (sen siaan kuin nykyisinä aikoina on otettu tawaksi pitäjittäin palkita, joita pienissä osissa ylöskannetaan ja kantajan waiwan palkaksi menee suuri osa, sekä pitäjittäin maksain tappo-palkintoa, monesta syystä, on kowin epätasainen); maawiljelysseuroille kehoitus-palkinnoksi jaettawaksi paremman maawiljelyksen, karjanhoidon ja teollisuuden edistykseksi; kansakouluihin jne. Täten jakaantuisi ja soweltuisi ajan kululla etuja maawiljelijöille, niin kuin koko kansallenki, ettei maawiljeliöillä olisi todellista syytä wastustella kotitarpeen nimellisen wiinan poltto-oikeuden maawiljelyksestä siwukeinona olemassa eroitettawaksi ja tehdasliikkeeksi muutettawaksi, sitten kuin parempi maawiljelys, karjanhoito ja joku arwokkaampi siwukeino niin kuin uuden tapaiset wapriikit (wähäisessä laadussa) terwaksista öljyä laittaa, wiinanpolton siaan auttaa taloustoimia. Mutta nykyiseen aikaan kuin wiinapoltto on ollut maawiljelykseen kiinitettynä siwutoimena, ja maawiljelys wiinapolton turwalle nojattu ja luonnettu, joten paras rahan lähde on ollut wiinan poltosta suurella tila-paljoudella, joka wiinan polton lakattua pitäisi jollakin toisella keinolla saataman sisään, jos tahdotaan taloudessa kannatusta pitää. Muutoksen alussa tarwitaan suurempia liikearoja; mutta mistä niitä pitäisi tunteman, jos entisetkin tulot wähennettäisi? Selwästi on nähtäwä että äkkinäinen wiinapolton muutos tekisi ensin maawiljelijöille paljon suuremman loukkauksen kuin niille edun, jotka eiwät nykyisin nauti mitään hyötyä wiinapoltosta –– ja kuin maan pääkeinomahti, maawiljelystoimi joka on ikään kuin ruumis suomen elinkeinossa, saisi loukkauksen niin sairaus kosisi muihinkin kansajäseniin. Elköön sitä luultako että tehdaspolton kautta woitetaan raittiutta paremmin kuin nykyisin lyhennetyllä wiinan kotitarpeen nimellisellä polton ajalla, jos tehdas polton ja kapakka myymisen kautta woittaisi raittiutta, niin kaupunkilaiset, joissa ei kotipolttoa wiljellä mahtaisi olla maalaisia raittiimpia; mutta sitä kokemus ei todista.

Semmoisella keinoitus osalla, niinkuin maawiljeliät, jotka kantaa raskaamman osan waltio kuormasta, waatii wiimeiseksi olla etuoikeuden tapaisia etuja, niin kauwan kuin niitä Suomessa warressa pidetään. Esimerkiksi suojelustullien kautta lankeawa etu eräille pruukeille eli tehtaille olisi ensimmäiseksi poistettawa, werottomat tehtaat täys-werollisiksi laskettawa sekä kruunulle että kunnille. Niin kauwan kuin suojalullia woimassa pidetään ja tehtaita helpommalla werolla, suhtaansa mukaan, kuin maawiljelystä, elköön kokotarpeen nimellistä wiinan poltto-oikeuttakaan muutettako. Jos niin olisi että suojelustullia taidettaisi wähittäisin huojentaa ja tehtaita wähitellen weroittaa, sikäli olisi lohdullista waatia wiinan poltto-weroa koroittaa ja suuntaa kotitarpeen nimellisen polttamisen lopettamiseksi. Esimerkiksi ensi waltiopäiwillä säädyt suostuisi siihen suuntaan että nykyänsä woimassa olewat wiinan poltto- ja myymisasetukset pidettäisi woimassa 6:si wuota, seuraawan tapaisilla muutoksilla: Wiinan-arennin nimellinen makso lisätään toisella puolella eli niin että kruunu saapi, entisen suhteen kahden kertaisen arrennin. Ne maatilat eli wiinan poltolla oikeutetut kaupungit, jotka tahtowat luopua wiinan poltosta, saawat sanoa ylös puolen wuoden sisään, joka aika alkunsa ottaa siitä ja siitä päiwästä, ja sitte pääsewät wiinan arrennin maksosta wapaaksi. Ylössanonneitten edestä kruunulle kahden kertainen arrenti maksetaan niiltä, jotka eiwät ole poltto-oikeuttansa ylössanoneet, joka kussakin läänissä erikseen jaetaan kunkin polttajan omanpohjaperustuksen jälkeen prosentti-luwulla korkoa, ilman polttokaluin suurennusta, oman osansa määrästä, eli useampain yhdistämistä yhdeksi isommaksi tehtaaksi. Ylipäätänsä poltto-oikeudelliset saisi polttaa wiinaa 15 päiwää wuodessa, jota aikaa sitte pidennettäisiin sikäli mikäli ylössanojain poltto-arwo paljous kääntyisi polttoa harjottawain wastuuseen, eli että jos poltto-oikeudellisia sanoisi ylös arwopaljoudessa puolet, niin polton aika tulisi olemaan 30 päiwää jne. Ne, joilla wiinan poltto-oikeus olisi, saisiwat kotonansa myydä wiinaa millä mitalla hywänsä, joka olisi mitasta pulloon pantawa: paikalta eli talosta pois wietäwä eli ettei talossa saisi muut nauttia ostettuansa kuin semmoiset, jotka erinäisessä ruokakunnassa talossa erinäisissä huoneissa wakituisesti asuwat. Paikalla eli talossa muut nauttiat, kuin eriruokakunnassa erinäisissä huoneissa asuwat ja itse nauttiaksensa ostawat, eli muilta luottamalta myyjältä ostaja wetäisi puolta wähemmän sakkoa kuin myyjä. Edeltä sanotun ajan päästä lakkaisi wiinan poltto- ja myyntöoikeus maanwiljelykseen kiinnitettynä olemasta ja muuttuisi yleiseksi tehdas-liikkeeksi –– siinä tapauksessa jos eräiten pruukien ja tehtaiten hyödyksi olewat sujelustullit kumottaisiin ja tehtaat täydellisesti tuote-arwopaljouden suhtaisesti sekä kruunulle että kunnallisiin ulostekoin werotettaisiin; waan jos pruukien ja tehtaiten erinäiseksi hyödyksi pidetään suojelustullia warressa ja tehtaita helpommalla werolla kuin maawiljelystuote suhtaansa wuoksi kantaa, pidettäköön sitte edelleen palowiinan poltto- ja myöntioikeus maawiljelykseen kiini sidottuna olemassa –– eikä mitään suurempaa wiinatehdas-liikettä enempi yhdessä kuin toisessakaan osassa maata suotako.

Kuin kotitarpeen nimellinen wiinan poltto-oikeus wenytettäisi edellä esitetyllä tawalla niin nykyiset wiinan polttokoneet, joilla kuitenkin paikkakunnalla ja toinen toisellensa myymällä woisi wielä aikaan tulla, kadottaisi arwoansa tarkoitukseensa walmistetussa keinokäytöksessä, joten wältettäisiin suuri osa siitä wahingosta, joka seuraisi äkkinäisestä wiinapolton muutoksesta. Nykyisin ehkä löytynee Suomessa 5,000 wiinapolttokalut, jos ne keskimäärin, maksaisi kukin 120 markkaa, sen mukaan ne tekisi yhteensä 600,000 markkaa; mutta jos wiinapoltto lupa äkkiä lakautettaisi, että polttokalut tulisi käytökseen kelwottomaksi, tuskin niillä enää woisi olla puolta arwoa; jos olisiki wielä puolen arwoa, niin toinen puoli 300,000 markkaa tulisi wahinkoa suomessa, ja yksin maatilallisille. Liikapaljon semmoineki wahinko loukkaisi Suomen maata ja erittäin tilallisia, eikä kuitenkaan tehdaspolton kauttakaan woitaisi kuuhun lentää. Wielä uusien wiina tehtaiten walmistukseen tarwittaisi panna uusia liikewaroja joku sata tuhatta markkaa; paremmin siitä tarwittaisiin nykyänsä panna muiden tehtaiten walmistukseen, maawiljeluksen, karjanhoidon ja teollisuuden parannuksiin. Se suuri sisään tulo, joka näkyisi olewan waltiolla saatawa wiinapolton muutoksesta ja jolla pian kaikki edistys-suonet pitäisi pantaman mehua juoksemaan, saattaisi tähän aikaan suomessa kelwollisten miesten puutteesta olla hankalaa ja sekasotkuista, ettei se ylenkorkeisiin määriin taitaisi päästäkkään, kuin wiinan paljoutta ei tahdota ylellisesti waltaan laskea kansan turmioksi –– ja jos waltion sisääntulot saataisiin sen kautta nousemaa, niin ei warat tipu ilmasta suorastansa, se tulee ensin maakunnan saada kokoon ja antaa wiinan hintaan. Waatisiko weroja eli waltion tuloja lisätä niin kuin wiinawerollakin, tehtäköön se niin hywässä järjestyksessä että wältetään semmoiset wahingot, mikä mahdollista on, kuin ylempänä osoitettiin polttokaluin suhteen, sekä annettakoon aikaa maawilejlijöille keinokäytöksensä muutokseen. Sitte kuin aikaa saawat ja tietäwät asian, syyttäkööt itseänsä jos eiwät suunna taloutensa toimia niin että toinen keino walmistuu katoawan siaan.

Suomen säädyt pitäisi ajatella asia, laittaman kirkko keskelle kylää wiinapolton asiassakin –– ja yhtymän mielissä koommalle kuin waliokunnassa näyttää tässä asiassa olleen, toinen toisiansa waltasuuntaiset. Suomen kansa jakaantuu entiseltänsä kahteen jyrkästi eroawaan lahkoon seuruus elämässä ja suureksi osaksi mielissäkin, nimittäin herras- ja talonpojan säädyt. Sen minkä kansakunta jakaantuu luottamuksessa toisiinsa ja masentaa edistyswoimia. Nykyajan entistä parempi yhteishenki ja kansaluokkain likentyminen toisiinsa on herrassäädyn puolelta wiritys waikutettu, josta kiitos niille jaloille herrassäädyn jäsenille, jotka niin ylewää asiaa on matkaan saattaneet –– elköön wiinapoltto-asia repikö ylös nuorta kansaluokkain yhteen sulamisen wainioita! Tapahtuuko wiinanpolton muutos hywässä järjestyksessä, jos jonku kansaosan wasten mieltäkin, niin ei siitä seuraa wahingollista eripuraisuutta; ”joka syytä suuttuu, se lahjoittaa leppyy”. Sanotaan sanalaskussa.

* ) Jatko ja loppu n:rosta 15

Maamies

Lähde: Hämäläinen 2/4/1863 ja 10/4/1863