Vuosisatain vaihteella

Vuosisatain vaihteella. Kirjoittanut J. H. Erkko

Vuossata, kansallisuuksien luoja,

Hautahan vaipuu.

Tiedon- ja sähkövaltojen tuoja

Ainiaaks haipuu

Yöstä ja myrskystä päivämme koitti,

Rummut ja torvet sen aamua soitti,

Kanuunat kansojen verissä ammui

Nyt jyrinällä se vuossata sammui.

Kuin kevät maanpoven kahleita kaukoo,

Elämätä luopi,

Uusia voimia, uurtoja aukoo,

Suuntia tuopi,

Niin yli maitten valvahti kansat,

Voimansa tunsivat, katkoivat ansat,

Nuoruutta liehuvin, kuohuvin voimin

Ilmoille iskivät, tarttuivat toimiin.

Tää kevätvuossata Suomenkin vyötti

Mies väen vyöhön,

Veressä vihki ja urhoksi lyötti;

Sotahan, työhön.

Siit’asti onnen on toukoja tehty,

Kukkia juhlittu, tähkiä nähty,

Kunnia kasvanut lentänyt maine,

Vierinyt valtava edistyslaine.

Vaan kevätvuossata käärmeetkin kantoi,

Myrkkyjä keitti,

Voimat suuret kun varsoa antoi,

Villiksi heitti;

Villit ja väkevät heikompiansa

Polkevat pientänsä suurempi kansa.

Petojen oikeus, käärmetten kieli

Vielä on vallass – ei ihmisten mieli.

Vertuus, veljeys, oikeusvalta

Missä ne johtaa?

Rakkaus ihmisten tekojen alta

Harvassa hohtaa.

Konuuus ihmismyyttä vain sylkii,

Päivänkin valossa oikeutta hylkii,

Yön ylös kutsuu Manalan maasta,

Ilosta ilkkuu rikosten saasta.

Jälleenkö yö ajan talvea, jäitä

Suomelle luodaan?

Taotaan kahleita itsekkäitä,

Orjuutta tuodaan?

Totuusko mykkä on? Luottamus horjuu.

Hävityshulluus yksinkö karjuu?

Toivoko sammuu? Valheko voittaa?

Milloin, oi milloin taas vapaus koittaa! –

Eläähän nuoruus, keväimen lapsi

Vuossadan annos.

Siihen siis, vanhus harmajahapsi,

Toivosi pannos!

Vaikka on riisuttu viiriltä vaatteet,

Valvoohan kansa ja kansassa aatteet:

Aatteen valta on taivahan valta,

Kuka voi päästä sen valtikan alta?

Totuuden oikeus joll’ on, se voittaa,

Kansoja kääntää:

Kansojen parhaat parhaansa koittaa,

Valtoja sääntää.

Uusikin vuossata veressä uipi,

Kunne se totuuden viljoja puipi.

Kunne sen sylissä pienikin kansa,

Heikkokin laps saa oikeuttansa.

Siispä se kansa, jok’ oikeutta palvoo,

Vuossadan taivaan

Tähtiä tähdätköön, ne kun valvoo!

Suomenkin laivaan

Taivahan valtojen tuikkehet kiiluu,

Vuossadan aatteet meillekin hiiluu.

Seuraamme niitä, ne johtavat meitä,

Valossa, myrskyssä kunnian teitä.

Varkaitten, rosvojen kaamea haamu.

Uppoa yöhön!

Jyrise ilta ja valkene aamu,

Kiire on työhön!

Etsimme miehuuden kesä-aikaa,

Yhteislaulumme kauvas jo raikaa.

Ylös kaikk’ uhrit ja suitsutus-maljat!

Työmies nyt valvoo – paukkuvat paljat.

J. H. Erkko.

Lähde: Kansan Lehti 23.1.1900.