Vuosien takaa

Vuosien takaa. Kirjoittanut Eino Pakarinen

Kuin unta iki-ihanaa mä muistan sitä aikaa,

kun Suomi nousi horrostaan, se aika on kuin taikaa,

se mielen vielä nostattaa ja uskon tuopi rintaan –

se uskohan on ostettukin kalleimpahan hintaan.

On ostettu se kyynelin ja uhrauksin suurin,

jos latvan tuulet taittaakin, niin maassa on se juurin,

se usko Suomen vapauteen, sen kansan jäykän kuntoon,

sen kansan älyyn, vaistohon ja järkehen ja tuntoon.

Kun yhtärinnan rintamaan riens talollinen, loinen

ja renkimies ja oppinut, oi aika suurenmoinen,

pois pikku riidat unhottui ja jokahinen antaa

vain tahtoi kaikki eestä maan ja kalleimpansa kantaa.

Se aika innon, ihanteen ja tulevaisuususkon,

se aika näki koittavan vapaudenaamuruskon,

se oisko ollut turha vaan, pois vieris lailla laineen –

nyt kaikki inha ilmi saa ja valta on nyt aineen.

Tää aika mielen masentaa, taas soraäänet soivat,

oi Suomi, perikato sun, jos äänet inhat voivat

sun saada uskos sortumaan sun etsikkosiaikaan,

sen ajan kyyneluhremin, sen sankareihin, taikaan,

mi riemumielin uhraamaan sai miehet kansan Suomen

edestä kaikki isänmaan, ett’ koittais maalle huomen,

se huomen kauan varrottu jo vuosisatain takaa –

sen hankki meille sankarit, mi alla nurmen makaa.

Oi, vähin minkä kansa voit sä sankareille antaa,

on sankarpaasi pystyttää, sen jaksanet sä kantaa,

he jaksoi paljon enemmän, kun henkensä he toivat

uhriksi eestä isänmaan ja Suomen vapaaks loivat.

He vapaaks loivat Suomenmaan, vapaaksi rengin, loisen,

vapaaksi Suomen talokkaan ja poisti uskon moisen,

ett’ herra ompi toinen vaan, ja toinen saapi raataa,

ett’ siitä onni mainen vaan, jos kaiken valmiin kaataa.

Se oppi inha iskun sai, ei voi se enää itää –

nyt kautta aikain pystyn pään saa Suomen kansa pitää,

jos uskonsa se säilyttää nousunsa sankaraikaan,

sen ihanteihin ylväisiin, sen sankareihin, taikaan.

1921.

Lähde: Pakarinen, Eino 1928: Sarkatakissa: säkeitä vapaudelle ja isänmaalle. Suojeluskuntain kustannus osakeyhtiö, Helsinki.