Vuorelta mereen

Vuorelta mereen. Kirjoittanut Irene Mendelin

Metsäisen vuoren rinteillä

Pulppuili lähde siintävä

Taivasta kuvastain.

Sen tunsi taivaan tuuloset

Ja pilvet, päivän sätehet

Ja sammalmätäs vain.

Se siinteli ja välkkyili,

Se pulppusi ja uneksi

Ja suhisi ja soi.

Mut sinivyötä katsellen

Sen heräs kaiho mielehen -

Se kauvaks vaiteloi.

Ja katsoin vyötä yllänsä

Se uursi maata eessänsä

Ja solui laaksoon näin.

Ja kautta kukkaniittyjen

Ja ohi lehdon liepehen

Se vieri kylään päin.

Oi ihanuutta maailman,

Min luonut suuren Jumalan

On lemmen runsaus! –

Mut kylää lähemmä kun käy,

Ei enää suloutta näy –

Kaikk’ katoo kauneus.

Siell’ on niin rajoitettua

Ja halpaa, kurjaa, ahdasta, –

On ruma ruokottuus.

Se silokalvon röyheltää,

Se heloaallot pimentää

Tuo kylän siivottuus.

Se puron mieltä painaltaa –

Se ikävöi, se halajaa

Pois metsään vilpoisaan.

Mut sinne kotiin lapsuuden,

Metsäisen vuoren rinteillen

Ei pääse konsanaan.

Ja siksi yhä eespäin vain

Se rientää, rientää kiiruhtain

Merehen päästäkseen.

Ja sinne päivän paistaissa

Ja meren laajan loistaissa

Puhtoisna kuollakseen.

Lähde: Mendelin, Irene 1899: Koivikossa. II. Wesanderin kirjakauppa, Tampere.