Vuohi.

Kirjoittanut Frans Mikael Franzén


Taas, imettäjä, terveysjuomaa
sä tarjoot minullen.
Vaan kiliparkas’ jälkees – huomaa! –
Noin juoksee itkien.
Rinnastas poissa tähteni,
sua seuraa toki, tuntee äänesi.
Niin, äiti, vaikka eroamme,
omasi olla saan.
Vähäinen aika toisistamme
erottaa meitä vaan.
Niin sanoit, milloin sairastit
ja meidät kyyneleissä huomasit.
Vaan minä elän: kokonansa,
kas, maljan tyhjensin.
Ja unta näin mä yöllä kanssa:
Pilvellä istuinkin;
mull’ Eetu antoi seppelin,
vei minut alas laaksoon tanssihin.


Lähde: Franzén, Frans Mikael 1891: Valikoima Frans Mikael Franzénin runoelmia. Suomentanut Em. Tamminen. Otava, Helsinki.