Vuoden loppuessa

Vuoden loppuessa. Kirjoittanut Mikko Uotinen

Mont’ oli iloa, mont’ oli surua,

onneni oli vaan yksi,

mont’ oli syksyä, kuilua, koskea,

sainhan ne vältetyksi.

Mont’ oli aamua, mont’ oli iltaa,

yks’ oli kulkuni tähti,

mont’ oli pilveä, mont’ oli valoa,

yhdestä kesäni lähti.

Mont’ oli kukkaa, mont’ oli hallaa,

suojasi onneni mua,

mont’ oli kaunista, mont’ oli tummaa,

moni tais tummentua.

Mik’ oli onneni, tähteni, kysyt,

sanonkohan sen sulle,

sinä olit onneni, sinä olit tähteni,

sinä olit elämä mulle.

Loistaos tähteni, kaunista kiillä,

tielleni kultias heitä,

kun tulee syksy ja tummea päivä,

älä silloin silmiäs peitä.

Lähde: Uotinen, Mikko 1907: Kevätvirroilta: runoja. Kustannusyhtiö Osmo, Helsinki.