Vuoden ajat (1889)

Vuoden ajat.

Kirjoittanut anonyymi


Lapsi kultakutrinen
Riensi metsään riemuiten,
Tuomet, vuokot nupullaan,
Linnut laulaa laulujaan.
Kevät on, kevät on,
Kevät kaunis, verraton!
Kevät, aika nuppujen,
Kevät, ikä lapsuuden.
Nuorukainen venheessä
Souti, lauloi järvellä,
Rannan kukat kukkivat,
Aallot loisti vilppahat.
Kesä on, kesä on,
Kesä kaunis, verraton,
Kesä, aika kukkien
Kesä, ikä nuoruuden.
Työmies, hiki otsassa,
Korjaa viljaa pellolla,
Hedelmät on kypsyneet,
Mutta lehdet varisseet.
Syksy on, syksy on,
Aika työn ja toiminnon,
Syksy, aika heelmien,
Syksy, ikä miehuuden.
Vanha ukko hiljalleen
Astuu risukimppuineen,
Lumi peittää metsän nyt,
Järvikin on jäätynyt.
Talvi on, aika on
Yön ja päivän taistelon,
Talvi, aika lumien,
Talvi, ikä vanhuuden.
Kevät, kesä valoisa
Ompi lasna, nuorena,
Kun vaan kylvöstänsä saa
Syksy sadon saavuttaa.
Lopulta, vanhana,
Elon ehtoon tullessa,
Kun jo lumi peittää maan,
Latoon heelmät korjataan.

– ja.


Lähde: Lounas 4.10.1889.