Vuoden ajat

Vuoden ajat. (Topeliuksen luonnon kirjasta.) Kirjoittanut Zacharias Topelius

Keväimen toi Jumala,

Lumen vei lämpimä,

Ja jaa sulausi maalla,

Sai lehto lehtiä,

Ja kaikk’ oli valossa,

Ja linnut lauloivat,

Ja lapset lehdikossa

Iloa nauttivat.

Tuli aika taas kesäinen,

Ja niitty ruohottui,

Ja ruoho vehriäinen

Kukista kaunistui;

Vesillä soutelimme,

Kulimme metsiä,

Ja mailla marjailimme,

Oli se lystiä.

Tulivat syksyn päivät

Ja myrskyt pauhusat;

Ne laulurinnat veivät

Ja kaunihit kukat,

Eloa korjattihin,

Ja riihtä puitihin.

Puoloja poimittihin,

Ilossa oltihin.

Sai talvi tulleheksi,

Kokous’ kinoksia,

Sai suksen luistimeksi,

Helisi tiukuja.

Takassa lekko lämmin

Palo nyt kaunisna:

Ja talvi sit’ enämmin

On lasten riemuna.

Kun hanki kyynelehtii,

Oo harras mielinen;

Kevä taas tänne ehtii

Iloja antaen.

On aika ain’ iloista,

Kun Herran tunnemme,

Elomme on hupaista,

Kun häntä kiitämme.

Lähde: Oulun Viikko-Sanomia 27.3.1858.