Vuoden ajat.
(Topeliuksen luonnon kirjasta.)
Kirjoittanut Zacharias Topelius


Keväimen toi Jumala,
Lumen vei lämpimä,
Ja jaa sulausi maalla,
Sai lehto lehtiä,
Ja kaikk’ oli valossa,
Ja linnut lauloivat,
Ja lapset lehdikossa
Iloa nauttivat.
Tuli aika taas kesäinen,
Ja niitty ruohottui,
Ja ruoho vehriäinen
Kukista kaunistui;
Vesillä soutelimme,
Kulimme metsiä,
Ja mailla marjailimme,
Oli se lystiä.
Tulivat syksyn päivät
Ja myrskyt pauhusat;
Ne laulurinnat veivät
Ja kaunihit kukat,
Eloa korjattihin,
Ja riihtä puitihin.
Puoloja poimittihin,
Ilossa oltihin.
Sai talvi tulleheksi,
Kokous’ kinoksia,
Sai suksen luistimeksi,
Helisi tiukuja.
Takassa lekko lämmin
Palo nyt kaunisna:
Ja talvi sit’ enämmin
On lasten riemuna.
Kun hanki kyynelehtii,
Oo harras mielinen;
Kevä taas tänne ehtii
Iloja antaen.
On aika ain’ iloista,
Kun Herran tunnemme,
Elomme on hupaista,
Kun häntä kiitämme.


Lähde: Oulun Viikko-Sanomia 27.3.1858.