Vuoden 1852 Asetus Vaivaishoidosta

Keisarillisen Majesteetin Armollinen Asetus Yhteisestä waiwaisholhouksesta Suomen Iso-ruhtinaanmassa Annettu Helsinginkaupungissa 22 p. Maaliskuuta 1852

ME NIKOLAI Ensimmäinen, Jumalan armosta, Keisari ja Itsewaltias yli Wenäjänmaan. Suomen Isoruhtinas etc. etc. etc.

Teemme tiettäwäksi; että Me, siitä tehdyn osotuksen mukaan, waiwaistenholhouksesta Suomen Isoruhtinanmaassa olemme Armossa nähneet hywäksi asettaa, niin kuin seuraa:

I Art.

Waiwaisholhouksen tarkoituksesta, jaosta ja hallituksesta.

1 §.

Jokaisen seurakunnan tulee holhota omat köyhänsä ja waiwaisensa ja sen tähden myös pitää waaria:

a) että kukin seurakunnan jäsen, joka tarpeellista elätystä kaiwaten kärsii putosta ja siis on luettawa sellaisten hädän-alaisten ja apua tawitsewain sekaan, jotka tästä edespäin 20:nessä §:sä tarkemmin mainitaan, – tulee seurakunnan yhteisellä huolenpidolla siellä autetuksi tarpeellisen eläkkeen saantoon; kuitenkin älkööt työhönkykenewät köyhät toiwoko apua muulla tawalla, kuin wasten welwollisuutta sen edestä, woimainsa jälkeen, tekemään soweljasta työtä; ja

b) että köyhät lapset niinmyös ala-ikäiset isättömät ja äidittömät lapset warustetaan eläkkeellä ja ynnä tarpeellinen waari pidetään heidän ylöskaswattamisestansa kelpo ihmisiksi.

2 §.

Sitä warten pitää kunkin seurakunnan oleman eri waiwaishoitokuntana. Kaupungeissa joissa useempia seurakuntia löytyy, pitää nämät, ellei tästä ole tullut taikka wastedes tule jollenkulle kaupungille toisin asetuksi, yhdistettämän yhdeksi waiwaishoitokunnaksi.

3 §.

Kuin maantila eli yksi taikka useammat kyläkunnat owat kaupungin kanssaseurakunnaksi yhdis-tyneet, pitää niiden tilain, elleiwät jo kuulu johonkuhun waiwaishoitokuntaan, taikka kaupungin kanssa taikka siihen kirkkokuntaan maalla, johon ne hallituksensa suhteen kuuluwat, itsensä yhteiseen waiwaisten-holhoukseen yhdistämän taikka myös, jos ei siitä hywätahtoisesti suostuttaisi, pantakoot, johonkuhun näistä waiwaishoitokunnista, josta läänin guwernöörin tulee säätää. Waan missä erinäiset kaupungin ja maan seurakunnat kuuluwat samaan pastoraattiin, pitää niiden kunkin itsensä myös oleman erinäisenä waiwaishoitokuntana.

4 §.

Jos yksi eli useammat emäkirkon alaiset kappelikunnat tahtoisiwat yhteiseen waiwaistenhoitoon, joko keskenänsä taikka epäpitäjään kanssa, saawat he siitä erittäin suostua, kuin seurakunnat kuuluwat samaan lääniin. Jos ne eri lääneihin kuuluwat ja sellainen suostumus niiden wälillä on tätäennen siaa saanut, pysyköön se edespäinkin woimallisena, jos niin tahtowat.

5 §.

Waiwaisten holhous toimitetaan jokaisessa waiwaistenhoitokunnassa eri direksionilta eli hallitukselta, jossa on Esimies ja Jäseniä, ollen jäsenten luku muutoin määrättäwä waiwaishoitokunnan eri tarwetta ja asianhaaroja myöten, waan kuitenkin pitää heitä wähinnänsä olla kaupungeissa kuusi ja maalla neljä

Tämä hallitus on ylipään welwollinen, seuraten tässä asetuksessa säättyjä perustuksia ja mitä seurakunnan erittäin määrääwät, sääntelemään waiwaisteholhousta hoitokunnasta, waarinpitämään siihen kuuluwista laitoksista, ylöskantamaan ja hallitsemaan waiwaiskassaan tulewia waroja, peräänkatsomaan että waiwaiset saawat tarpeellisen elätyksen, holhouksen ja awun, niin että kerjäämiset mahtawat estettää, niin kuin myös että waiwaishoitiolta holhottawat lapset tuleewat tarpeellisesti peräänkatsotuiksi käytäntönsä suhteen, saawat sen jumalisen taidon, jonka tulee edespäin tehdä heidät hywiksi sekä kristityiksi että kanssaporwareiksi ja nauttiwan sen opetuk-sen, joka wastaa heidän tulewaisen elinkeinonsa waatimuksia; tullen hallituksen muutoin pitää waaria siitä, että ne eteenkirjoitukset, jotka waiwaisholhouksesta owat annetut, tarkasti seurataan, ja kussa niiden laiminlyöntö hawaitaan, toimitetaan sen ojennettawaksi.

6 §.

Kaupungissa, jossa yksi eli usiammat seurakunnat löytywät, olkoon kirkkoherra kustaki seura-kunnasta eli joka hänen siaisensa kirkkoherran wirkaa tekemään on säätty, se wanhin muista alal-lisista papismiehistä, poliisimestari, missä sellainen on asetettuna, taikka myöskin pormestari, ja kusta kaksi sellaista löytyy, se heistä, jolla likeisin peräänkatsonto on hywän järjestyksen ylläpitämisestä kaupungissa, taikka Ordningmanni ja kaupungin lääkäri eli kaupungin kirurgi, missä sellaisia palwelusmiehiä on kaupungille otettu – alaisina jäseninä köyhäinholhoushallituksessa. Muut jäsenet wallitaan seurakunnalta yhteisessä kirkonkokouksessa; mutta hallitus walitsee joukostansa esimiehen, kuitenkin ainoasti kolmeksi wuodeksi kerrallansa, taikka, ellei walittu ole hallituksen alinomaisia jäseniä, niin pitkäksi ajaksi, kuin hän, 13:ta §:ia myöten, hallituksella olisi wirkailewa. Älköön se Jäsen, joka esimieheksi walittu on, tästä wirasta ilman laillista estettä itsensä luowuttako.

Jos ken tästä §:sa sanotuista jäsenistä waiwaihoidonhallituksessa eli lyhemmän ajan nauttii joutilaisuutta siitä palwelustoimituksesta, jonka wuoksi hän on hallitukseen astunut, olkoon hänen palweluksensa tekiä sillaikaa siellä jäsenenä.

7 §.

Maalla olkoot seurakunnan kirkkoherra, eli kirkkoherran wirkaa tekewää, alallisena esimiehen waiwaishoitohallituksessa, sekä emäseurakunnassa että kappelin seurakunnissa, missä yksi taikka usiammat kappeliseurakunnat owat erinäisiä waiwaistenholhouskuntia, welwollisuudella että myöskin kappelin seurakunnissa, niin usein kuin muut toimitukset sen myötenantawat, ja erinomaiten 28:nen §:in jälkeen tehtäwistä wuotuisista waiwaishoidon sääntelemyksissä johdattamaa hallituksen keskustelemuksia. Kirkkoherran poissaollessa pitäköön wiimeksisanotuista seurakunnissa kappelin pappi eli hänen siaisensa esimiehen toimitusta. Jäsenet walitaan seurakunnalta, yhtähywin waarinottain että, useampain seurakuntain ollessa yhteen waiwaisholhoukseen yhdistettyinä, aina joku jäsen walitaan jokaisesta seurakunnasta.

8 §.

Missä kaks’ eli useammat kappelikunnat, niin kuin 4:s § sallii, owat yhteiseen waiwaishoitoon yhdistyneet, pitäköön, kirkkoherran poissaollessa, se kappelin pappi esimiehyyttä waiwaishoidon hallituksessa, joka sellaisessa waiwaishoitokunnassa on kauemmin alallista papinwirkaa tehnyt.

9 §.

Että waiwaisten holhous taitakoon toimitettaa niin siewästi ja warmasti kuin tarwitaan, pitää joka waiwaishoitokunta jaettaa wisseihin piirikuntiin, joiden luku ja laweus seurakunnilta itseltänsä määrättäköön, maalla joko kinkerikuntain jälkeen taikka muulla tawalla.

Kullekin piirille walitaan päällysmies, joka sen sisällä asuu, kernaimmin waiwaishoitohallituksen omista siihen walituista jäsenistä, niin pitkältä kuin niiden luku myötenantaa, saaden ilman sitä waiwaishoidonhallitus, jos siinä tarpeelliseksi nähdään, säätää yhden eli toisen päälleluotettawan persoonan, päällysmiehelle awuksi. Waiwasten likeisin peräänkatsomus piirikunnissa on pidettäwä näiltä päällysmiehiltä, joiden tullee toimet kolmet wuotta perätysten harjoittaa tätä toi-mitusta ja siinä, waarinottain waiwaisholhoukselle wahwistettuja yhteisiä säänteitä, tarkasti täyttää heille waiwaishoidon hallitukselta annettuja eteenkirjoituksia. Ja pitää kansan tiedoksi waiwaishoitokunnan kirjoissa kuulutettaman, kutka päällysmiehiksi owat walitut ja mitkä piirikunnan heillen owat määrätyt.

10 §.

Otollinen jäseneksi waiwaishoidon hallitukseen ja piirikunnan päällysmieheksi, olkoon jokainen hoitokunnassa werolliseksi kirjoitettu ja asuwa mies, joka on kiintiän omaisuuden haltia, eli asukas kruununtilalla, jokainen säätypersoona ylipään, omaisuuden hallitseja, arrentimies, lampuoti, porwari, rawinnonkauppias ja kaupungin eli pitäjän hantwerkkari, joka on lailliseen ikään tullut ja muutoin pidetään yhteisesti päällenluotettawana.

11 §.

Jäsentä walita’ waiwaishoito-hallitukseen, ja päällysmiestä piirikuntaan, sekä muutoin antaa lau-seensa kysymyksistä, jotka koskewat waiwasten holhousta ja tätä asetusta myöten owat seura-kunnan päätännön alaiset, saawat kaikki hoitokunnan jäsenet, joilla, seuraawain asetusten jäl-keen, on oikeus äänellä ja lausua yhteisistä pitäjään ja kirkon kokouksesta keskusteltawista asi-oista. Jos sellaisista waalista muuten, keskusteltaissa siitä, mitä waiwaishoitoon koskee, erinäisiä luuloja ilmestyy, niin seurattakoon mitä sen suhteen pitäjään ja kirkon kokouksista on säätty.

12 §.

Walituista jäsenistä poislähtee, arpaeluksen jälkeen waiwaishoitohallituksesta, ensi wuoden lop-puissa, siitä päiwästä lukein jona hallitus on toimintansa alkanut, kolmas osa eli niin monta, kuin sitä määrää likeisimmin wastaawat; toisen wuoden lopuissa yhtä monta, ja kolmannen wuoden lopuissa, ne wiimeiset ensinwalitut. Poislähtewäin jäsenten siaan walitaan uusia kolmeksi wuodeksi, niin että sen perästä kolmas osa jäseniä joka wuonna erkenee hallituksesta; yhtähywin taitaa poiserkenewä jäsen uudestansakin walituksi tulla. Jos jäsen eli piirikunnan päällysmies kuoleman kautta, eli paikalta poismuuttaa taikka muista syistä poisluopuu, ennen kuin hänen ai-kansa on loppunut, walittakoon toinen siaan, poismenneltä jääneeksi palwelusajaksi.

13 §.

Älköön kukaan, joka on jäseneksi waiwais-holhouksen hallitukseen eli piirikunnan päällysmie-heksi walittu taikka päällysmiehen awuksi asetettu, siitä wirasta luowuttako itseänsä eli poispe-rääntykö, ellei ikä ja kiwuloisuus estä häntä sitä wastaanottamasta, taikka hän wiimeisenä kol-mena wuonna ole jotakuta näistä toimituksista pitänyt, taikka ellei hänellä ole muuta estettä. Kuitenkaan älköön alallista waiwaishoito-hallituksen jäsentä päällysmieheksi walittako, ellei hän siihen suostu.

14 §.

Esimies ja jäsenet waiwaisholhouksen hallituksessa niinmyös piirikuntain päällysmiehet ja heidän apumiehensä eiwät tule saamaan näistä toimituksistansa mitään palkkiota taikka muita etuja. Sitä wasten tahdomme Armollisella mielisuosiolla katsoa sitä, jotka sellaisissa wirkailuksissa kauem-min nopeudella ja erinomaisella huolenpidolla ja uutteruudella on ahkeroinut waiwaisholhousta säädyttää ja toimittaa ja niinmuodoin on tehnyt itsensä yhteisestä hywästä ansiolliseksi.

15 §.

Wisseinä päiwinä wuodessa, jotka seurakunnilta 48:nessa §:sa mainituissa reglementeissä määrä-tään, ja ilman sitä esimiehen kutsuissa, niin usein kuin tarwes waatii, kokoontua waiwaishol-houksen-hallitus, jossa että jotakin taitakoon päätettää, pitää paitti esimiestä läsnäololla wahin-nansa neljä jäsentä kaupungissa ja kaksi maalla. Arwokkaammat kysymykset, sellaiset kuin 17:nessä, 25:nessä, 28:nessä, 34:nessä, 35:nessä, 42:nessä, 43:nessä ja 46:nessä §:sa sanotaan ja muut sellaiset asiat, eiwät kuitenkaan saa eteenotettaa, mistä ei niin monta jäsentä, kuin hallituk-sen walmistelemiseksi wähinnä waaditaan, ole läsnä. jos esimies on estetty läsnäolemasta ko-kouksessa, tulee hallituksen walita jonkun jäsenistä esimiehenä silläkertaa johdattamaan toimi-tuksia.

Näissä kokouksissa kirjoitetaan protokollaaa eli muistokirjaa, johon hallituksen toimitukset ly-hemmittäin ylöspannaan niinmyös, jos luulot owat erinäiset, se lausunto jonka kukin on antanut. Wiimeisessä tapauksessa päätetään enimpäin äänten jälkeen; mutta jos niitä on yhtä monta kum-mallakin puolella, seurattakoon sitä luuloa, johon esimies on suostunut. Jos esimies, niinkuin 27:nesä §:sa sallitaan, on yksinänsä tehnyt toimituksia waiwaisten holhouksessa, tietää antakoon siitä protokollaan hallituksen seuraawassa kokouksessa.

16 §.

Esimies allekirjoittaa waiwaishoito-hallituksen puolesta ja uloskäyttää kaikki hallinnolta päätetyt uloskäyttökirjat. Preiwiä lähettäin ammatin asioissa nauttii waiwaishoitohallitus wapautta posti- ja wakuutus-rahan maksusta ja olkoot myös wapautettu lunastuksesta, wetooma- ja rewisioni-rahoista ja muista sellaisista maksuista wetomus- ja oikeudenkäyntö-asioissa, kulutus- ja wahin-ko-takauksien asettamisesta päätösten muutosta etsiessänsä ja niitä wastaan walittaissansa niin-myös maksusta Maakunnan yhteisiin Awiisiin pantawain kuulutusten edestä.

Protokollista, todistuksista ja muista asiakirjoista, joita waiwaishoitohallitus uloskäyttää ja joihin ei myöskään stemplattua paperia tarwita, älköön mitään maksua otettako.

17 §.

Kanteet wastoi piirikuntain päällysmiehiä, waiwaishuoneen edesseisojaa ja muita waiwaishoito-hallinnon eli päällysmiesten awuksi otettuja persoonia, siitä, mitä heidän palwelustoimitukseensa koskee, ilmoitetaan waiwaishoito-hallitukselle, ja – ellei walitus ole senkaltainen, että sen käsitys ja tutkinto tuomariammatin alle kuuluu, jossa tapauksessa se sinne walittajalta saatettakoon taik-ka myös, jos syytä siihen on, hallituksen toimella käytettäköön, – tulee waiwaishoito-hallituksen tutkia josko walitus ansaitsee waarinottamista ja, kuin syytetty löytään waikapääksi, sentähden welwottaa hänen soweljaiseen rahamaksuun waiwaiskassalle, yhdestä wiiteen hopearuplaan asti.

18 §.

Tyytymätön waiwaishallituksen toimituksiin, walittakoon siitä läänin guwernöörille, pitäin wali-tuskirja siihenkuuluwain asiakirjain kanssa, kolmenkymmenen päiwän sisään sen ei-luettawan päiwan päästä, jona walittaja päätöksestä eli toimituksesta sai tiedon eli osan, annettaman guwernöörille taikka myös waiwaishoito-hallitukselle eli se esimiehelle, joiden siinä tapauksessa tulee, niin pian kuin tapahtua woipi, lähettää guwernöörille sekä walituskirjat, tiedon kanssa, jos-ko walitus on lailliseen aikaan sisääntullut taikka ei, että sen lauseensa, johon walitus muuten saattaa; ja woipi guwernööri sitten, asianhaarain jälkeen tyköhönsä waatia asianomaisten selitteet ja lausunnot siinä jutussa ja sitä muutoin menettää asian laatua myöten.

Seurakunta, joka kuuluu kahteen eli usiampiin lääneihin, olkoon waiwaishoidon asioissa sen guwernöörin alainen, jonka hallittawassa läänissä seurakunnan kirkko löytyy. Missä tapauksissa waiwaishoito-hallituksen päätös wäliaikaisena tulee täytettwäksi, on 58:nessa ja 60:nessa §:sa asetettu.

Jos se, joka waiwaishoidon hallitukselle eli sen esimiehelle on antanut wastoin hallituksen toimi-tusta tehdyn walituskirjansa, tahtoo se päälle todistusta, älköön sitä häneltä kiellettäkö.

19 §.

Walitukset wastoin guwernöörin päätöstä waiwaisten hoitamista koskewissa asioissa, pitää yh-deksänkymmenen päiwän sisään, sen perästä jona päätös on tullut walittajan käsiin sanottua päiwää lukematta, ennen kello kaksitoiskymmenta päiwällä, annettaman guwernöörin tykö, joka sittenkuin asianomaisten selwitykset walituksia wasten owat hänelle waaditut ja annetut, lähet-täköön walituskirjat, oman lauseensa ja muiden asianomaisten juttukirjain kanssa Suomeen asete-tun Senaatin Huoneenhallitus-departementiin; kuitenkaan ei lamainen walitus wastoin guwer-nöörin päätöstä sellaisissa asioissa estä päätöksen toimittamista täytäntöön, waan jääpi päätös täyteen lailliseen woimaan, siihen asti että se saataa Armossa tulla muutetuksi eli epuutetuksi.

Ajasta, jonka sisään muutosta waiwaishoito-hallituksen niin kuin guernöörin päätöksissä edellä sanotuissa tapauksissa saa haettaa, waarinottakoon, Lapinmaan asukasten suhteen, mitä siitä ar-mollisessa julistuksessa 14:ltä p. Tammikuuta 1847 erittäin löytyy säättynä.

2 Art.

Waiwaisholhouksen järjestämisestä ja harjoittamisesta niinmyös kerjäämisen estämisestä.

20 §.

Köyhät ja hädänalaiset, jotka, elätyksen eli awun saamisessa yhteisistä waiwaishoito-laitoksista, saattawat tulla kysymykseen, jaetaan seuraawiin wiiteen luokkaan: 1:ksi, Hourut ja mielettömät.

2:ksi, Ruumiilta wialliset, wanhastuneet ja raajarikkoiset, jotka tarwitsewat muiden hoitoa ja holhousta eiwätkä taida itse jonkin kaltaisella työllä hankkia mitään eläkkeeksensä.

3:ksi, Muut wanhat, kiwuloiset eli ruumiin wialta waiwatut persoonat, jotka eiwät tarwitse alal-lista hoitoa ja enemmän eli wähemmän työhön kykenewät.

4:ksi, Sellaiset, jotka jollakulla awulla waiwaistenholhous-waroista, ilman sen muuta huolenpito, woiwat wälttäwästi hoitaa ja elättää itsensä, eli joka kohdanneen kowan onnen taikka taudin wuoksi silläkertaa owat awun tarpeessa.

5:ksi, Turwattomat, wielä ei kuuttatoista wuotta wanhat lapset, jotka kaipaawat tarpeellista hoi-toa.

21 §.

Joka ei woi itsensä elättää, waan jolla on wanhemmat eli muita sukulaisia suorasti ylös- eli alas-astuwasta polwessa, sen pitää heiltä, tarpeen jälkeen ja sitä myöten kuin heidän waransa salli, nauttiman hoitoa ja elätystä eli muuta apua, ja ainoasti siinä tapauksessa, että tarpeen-alainen ei woi tällä awulla aikaan tulla, annettakoon hanelle apua waiwaisholhoustolta.

22 §.

Niin kuin, seuraten 4:tä ½:ia, 2:a Art. palkkawäen säännössä isännille ja palkollisille 15:neltä Toukokuuta 1805, isäntä on welwotettu, waraa myöten hoitamaan ja holhoamaan palkollista joka palwelusaikana on sairastanut, niin ei pidä myöskään palkollisen sanotulla ajalla lankeeman wai-waisholhoukselle raskaudeksi.

23 §.

Jos palkollinen, joko isännän huoneessa ja ruuassa taikka muonatorpparina, jywämiehenä, kruuwun, pruukin ja fabriikin työmiehenä, ei muulla nimellä, on sitonut itsensä wissiin wuotui-seen työhön jollakulla maantilalla eli myös wuorenwiljelyksessä taikka fabriikin käytännössä, ol-len kuitenkin ilman oikeeta maanwiljelystä, ja hän wiimeistänsä kolmikymmenennestä ikäwuo-destansa asti on ollut yhdessä ja samassa palweluksessa ja siinä wiettänyt parahat työntekowuo-tensa, ja sillaikaa huonouden, ikänsä, kiwulloisuuden eli muun turmion tähden on tullut wastai-kaiseen palweluksen-tekoon woimattomaksi, niin hänen pitää, isännältä ja, jos niin kohtuulliseksi löytään, myös isännän perillisiltä pidettäwän huolen kautta, kuolemaansa asti saaman holhousta ja elätystä, sellaista työntekoa wasten, kuin hän woi aikaan saada. Jos isäntä eli hänen perillisensä eiwät woi sellaista työmiestä eli palkollista elättää, niin pitää sen waiwaishoitokunnalta saaman holhousta ja elätystä, niin kuin muut tarwitsewaiset.

24 §.

Niissä seurakunnissa, joissa, testamenttien seuraksi, erikoislahjoitusten kautta eli jollakin muulla tawalla, köyhäin hoitamista warten on walmistettu waiwaiskassoja eli laitoksia, jotka seisoowat muun hallinnon, waan ei yhteisen waiwaishoito-hallituksen alla, ja joiden käyttämisestä eri sää-tämykset owat annetut, eiwät ne persoonat, jotka sellaisista laitoksista nauttiwat elätystä eli apua, saa langeta yhteiselle waiwaisten holhoukselle raskaudeksi, jos muuten sellaiset awunannot löytään piisaawan heille tarwis-eläkkeeksensä: pitäin waiwaishoitohallituksen hankkiman itsel-lensä warman tiedon sellaisista waiwais-awuista ja, jos sellaisilta laitoksilta taikka erikois-persoonalta elätettäwät persoonat kaipaawat tarpeellista eläkettä, antaman heille holhousta eli apua, siihen asti, että owat tulleet autetuiksi oikeutensa saantoon niiltä, joilta he owat elätet-täwät, niin kuin 25:des § mainitsee; jota wasten waiwaishoitokassan tulee saada palkinnon siitä siillaikaa niinmuodoin waratusta elätyksestä. Ulkopitäjään kerjäläisiä menetetään sellaisessa ta-pauksessa seuraten mitä 39:säs § likemmin säätää.

25 §.

Jos waiwaishoito-hallituksen on täytynyt seuraten 24:ttä §:ia, laittaa holhouksen taikka antaa apua hädänalaiselle persoonalle, joka luulon jälkeen, pitäisi muulta elätyslaitokselta taikka erityi-seltä persoonalta elätettämän, antakoon hallitus sen tässä welwollisuutensa laiminlyöneen, jos hän waiwaishoito-kunnassa asuu, tyköönsä kutsua ja – jos kutsumusta seurataan, – sittenkuin ty-kööntullut en asiassa kuultu, taikka myös jos kutsumusta, ilman laillista estettä ilmoittamatta, ei totella, niin tutkikoon waiwaistenhallitus, josko sanottu laitos eli eri persoona on welwollinen puhuttua hädänalaista elättämään eli auttamaan, ja määrättäköön ynnä sen palkinnon, joka wai-waiskassalle on maksettawa siitä awusta, jonka se hädänalaiselle on sillaikaa antanut. Mutta jos se, jonka päälle welwollisuus tämän suhteen katsotaan lykättäwäksi, asuu ulkona waiwaishoito-kunnasta, ilmoittakoon waiwaishoitohallitus asian läänin guwernöörille, jonka, jos welwoitettawa asuu siinä läänissä, tulee ottaa asia tutkiaksensa, mutta toisin ollessa antaa’ sen asianomaiselta guwernööriltä päätettäwäksi.

Sittenkun toisen welwollisuus hädänalaista persoonaa elättämään ja auttamaan on oikein määrät-ty, pitää waiwaishoitohallituksen walwoman että tämä welkaisuus myöskin tulee oikein täyte-tyksi ja, jos welkapää epää, siinä tapauksessa anoa asianomaisen eksekuuttorin wirka-apua.

26 §.

Seurakunnan eli waiwaishoitohallituksen oikeudesta että wisseissä tapauksissa kieltää toisen seu-rakunnan ihmisiä tulemasta seurakunnan asukkaiksi, ja siitä mitkä welwotukset sellaisten ihmis-ten elättämiseen ja holhoukseen ne seurakunnan jäsenet päällensä wetäwät, jotka wastoin seura-kunnan päätöstä eli ilman waiwaishoitohallituksen sallimusta, heidät luoksensa wuosipalweluk-seen taikka muutoin alallisiksi wastaanottawat, niinmyös siitä mitä asianomaisten tulee siinä asi-assa tehdä waiwaishoito-laitosten etua walwoaksensa, – seurattakoon mitä tässä on asetettu eli wasta asetettanee.

27 §.

joka luulee tarwitsewansa eläkettä eli apua waiwaisten holhoukselta, mainitkoon siitä itse eli asiamiehen kautta joko piirikunnan päällysmiehelle eli hänen apumiehellensä, jolta asia piirikun-nan päällysmiehelle ilmoitetaan, taikka myös waiwaishoitohallituksen esimiehelle eli jollenkullen sen jäsenelle; jonka perästä ja sittenkun warma tieto on saatu sellaisen ihmisen tilaisuudesta ja hänellä olewista eli hänelle tulewista waroista niinmyös kykenemisestänsä työntekoon, waiwais-hoitohallitus, siitä ilmoitettua, säätää josko ja mitenkä waiwaishoitoa eli apua hänelle annetta-koon. Jos hädän alaisen tarwis on niin kowa, että se waatii pikaista apua, saa waiwaishoitohalli-tuksen esimies hänelle annattaa soweljaan almun waiwasten-waroista taikka muuta apua, taikka otattaa hänen waiwaishuoneeseen eli waiwaistupaan, missä sellaisia löytyy, josta tieto sitten an-netaan waiwaishoitohallituksen ensi-kokouksessa, jolloin hallitus päättää, kuinka hädänalaista sitten pitää menetettämän.

Piirikunnan päällysmiehet owat myös welwolliset hankkimaan itsellensä tietoa kaikista piirikun-nassa löytywistä lapsista ja waiwaishoito-hallitukselle taikka se esimiehelle ilmoittamaan heidän tarpeensa ja kuinka heitä pitäisi autettaman.

28 §.

Sillä ajalla. joka kullekin waiwaisten hoitokunnalle nähdään soweljaimmaksi, pitää, seurakunnan kirjoissa julistetun kuulutuksen jälkeen, waiwaisholhouksen järjestö tulewaksi wuodeksi wai-waishoitohallitukselta tehtämän. Siinä määrätään ei ainoastansa mitkä waiwaiset tulewat nautti-maan taikka elätystä ja holhousta ja millä tawalla se tapahtuu tarwitsewan mahdolliseen työnte-kowoimaan ja sen suhteen että muut owat welwolliset, – kussa se kysymykseen tulee – hänen tarwistansa huojentamaan a täyttämään, – mutta myöskin kuinka se kustannus, joka waiwaishol-houksen harjoittamiseksi wuoden kuluissa tarwitaan, on jaettawa seurakunnan jäsenten päälle, seuraten 3:nessa Artiklassa säädettyjä perustuksia, ja jos holhouskunta, niin kuin 50:nes § sanoo, on suostunut walmistamaan hätäwaran säästöä, mitä sellaista tarkoitusta warten ilman-sitä saat-taa olla tarpeellisena, paitti mitä enemmän waiwaisholhouksen wuotuiseen järjestämiseen muu-toin kuuluu. Mitä siinä päätetään, pitää hoitokunnan jäsenille kirkon kuulutuksen kautta tiet-täwäksi tehtämän.

Jos sitten wuoden kuluissa muuttuneet asianhaarat waatiwat, että joku waiwaisista pitäisi muulla rawalla elätettämän eli että waiwaisapu olisi taikka lisättäwä, wähennettäwä, taikka kokonansa lakkauttawa, niin saa waiwaistenhoito-hallitus siitä säätää, ilman sen päätöksen estämättä, joka niistä asioista tehtiin wuotuista waiwaisholhousta järjestettäissä.

29 §.

Sellaiset köyhät eli waiwaiset, jotka waiwaisten elätystö huomaansa ottaa, pitää ylipäänsä, niin kuin jälkeenpäin mainitaan, hoidettaman ja elätettämän, waiwaishuoneessa, waiwaistuwassa eli muissa senkaltaisissa laitoksissa, waan ei sellaisissa, jotka owat määrätyt rikoksellisten ja maan-kulkiain kiinnipanemiseksi, taikka myös tässä jälkeenpäin sanottawissa tapauksissa, jaettaman ruotuihin waiwaishoitokunnassa taikka elätettäwiksi toimitettaman sellaisten persoonain luokse, jotka welwottawat itsensä ja löytään otollisiksi antamaan waiwaisille sen kaitsennon ja elätyksen, jonka tarwitsewat, wasten maksua, määrättyä sitä myöten, kuia ne owat enemmän eli wähemmän woimattomat työllä palkitsemaan elätyksensä. Kaupungin waiwaisia taitaan myös maksua tingat-taa elätettäwiksi maalla, kuitenkin niinmuodoin, että ne edespäin luetaan kaupungin jäseniksi, ja eiwät millään tawalla langeta sille seurakunnalle raskaudeksi, jossa he sillä muotoo oleskelewat.

30 §. Houru eli heikkomielinen waiwainen, jota seurakunta ei tahdo, niin kuin 12:nes § Armollisessa Asetuksessa 4:neltä p. helmikuuta 1840, heikkomielisten holhouksesta, ja parannetuista laitoksis-ta niiden parantamiseksi sallii, – houruhuoneeseen lunastaa, taikka joiden täytyy, tilaa siellä puut-tuissa, seurakuntaan jäädä, pitää määrätylle, kernaimmin pitemmälle ajalle tingattaman ruokitta-waksi ja hoidettawaksi sellaisen ihmisen tykönä, joka sen heikkomielisen ottaa omantunnon lakia myöten hoitaansa ja elättääksensä.

31 §.

Samalla muotoo pitää niissä seurakunnissa, joissa waiwaishuonetta eli waiwaistupaa ei löydy taikka ole nähty taitawan hyödyllisesti rekennettaa, ne 20:nessä §:sa toiseen luokkaan sijoitetut waiwaset hoidettaman ja elätettämän, jota wasten kolmannen luokan waiwaset saawat ruoduille jaettaa, asianhaarain jälkeen joko wuotuisella waiwaisawulla, joksi kukin ruotuosakas maksaa määrätyn osansa, taikka wuoron perään kotona heidän tykönänsä elätettäwiksi; ollen jälkimäises-sä tapauksessa, niiden waiwain wälttämiseksi, jotka ruotuwaiwaisen aiwan usia muutos yhden ruotuosakkaan tyköä toisen luokse matkaansaattaa, se järjestys kernaimmin waariinotettawa, että ruotuwaiwaten oleminen kerrallansa kunkin ruotuosakkaan tykönä ei tule olemaan lyhempi, kuin että koko ympärikulku ruotukunnan läwitse, kestää niinkauan kuin waiwaisholhouksen järjestö hoitokunnassa kullakin kerralla on seurattawana.

32 §.

Apua sellaisille hädänalaisille persoonille, jotka taitaan luettaa niiden neljännessä luokassa, 20:nessä §:sa sanotuin waiwaisten sekaan, annettakoon kernaammin jywistä eli ruokakaluista, waan ei rahasta, ellei eri syytä tähän sattuisi olemaan. Älkööt sellainen apu sitten tarwitsewalta toiselle annettako, taikka käytettäkö muihin tarkoituksiin kuin hänen itsensä tarpeelliseksi eläk-keeksi, sillä haastolla, että waiwaisapu häneltä lakkautetaan taikka myös asianhaaroja myöten wähennetään.

33 §.

Waiwaisholhoukselta hoidettawat lapset, eiwät saa missään tapauksessa waiwaishuoneeseen eli waiwaistupaan sisäänottaa, waan pitää, missä eri laitosta niiden holhoomiseksi ja opettamiseksi kristillisyyteen ei löydy tehtynä, waiwaishoitohallituksen huolenpidolla, niin pitkäksi ajaksi kuin mahdollinen on, yhteen ja samaan paikkaan, elätettäwäksi persoonain tykönä, jossa ne, nauttien muutoin kristillistä ylöskaswatusta, ynnä saawat tilaisuutta oppiaksensa sellaisia käsitöitä, maa-mihentöitä eli muita sowaljaita askareita; joiden kautta he wastedes taitanewat itsensä elättää ja aikaan auttaa, sekä myös tulla kunnos-jäseniksi kansakunnassa. Sellainen apu waiwaistenhol-houkselta lakkaa kuitenkin sittenkuin lapsi on täyttänyt neljätoistakymmentä wuotta; mutta tä-mänkin ajan perästä pitää niin hoidetun lapsen jäämän elätyswanhempainsa luokse siihen asti että se on täyttänyt kuusitoistakymmentä wuotta, ja heidän tykönänsä edestäkin työtä tekemän, – il-man siitä saamata’ muuta palkintoa, kuin ruuan, waatteet, kenkiä ja asuinsiaa, – jos waiwaishol-houksenhallitus löytää, että kaswatuswanhemmat tunnon jälkeen owat täyttäneet welkaisuutensa wastoin heille uskottua lasta. Muussa tapauksessa eli jos kaswatuswanhemmat eiwät itse tahdo, sanotuilla ehdotuksilla, enää tykönänsä pitää lasta, ahkeroikoon waiwaishallitus hankkia sanotul-le lapselle tilaisuutta hänen elättämiseksensä ja hoitamiseksensa edeskäsin. Näinhoidetun lapsen tultua kuudentoista wuoden ikäiseksi, lakkaawat molemmanpuoleiset seurakunnan, kas-watuswanhempain ja lapsen welwotukset, ellei woimaton itse huolta pitämään elätyksestänsä, ja niinmuodoin luettawa johonkuhun muuhun sellaisten 20:nessa §:sa luetelluin waiwasten luok-kaan, jotka tarwitsewat alallista apua ja hoitamista waiwaisten holhouskunnalta, taikka muutoin silläkertaa owat awun tarpeessa eläkkeeksensä.

34 §.

Jos joku kieltää wastaanottawansa waiwaisia, jota elättämään ja holhomaan hän on welwotettu taikka itsensä welwottanut, taikka jo hän, eli se jonka luokse köyhä ja turwaton lapsi, edellisessä §:sa sanottua aikomusta warten, on tingattu, laiminlyö welwollisuutensa näissä asioissa ja taikka ei anna waiwaiselle eli lapselle tarpeellista elätystä ja holhousta, taikka kohtelee sitä kowuudella, eikä oikaise itseänsä saaduista waroituksista, niin tingatkoon waiwaisholhouksen hallitus hoito-waiwaisen eli lapsen muun persoonan luokse wastahakoisen kustannuksella; kysymyksen muusta menetyksestä eli wastahakoisen welwottamisesta tämän palkinnon maksuun, saa taikka waiwais-hoitohallitus taikka myös guwernööri toimittaa, niinmuodoin ja niitä perusteita myöten, kuin 25:des § säätää. Muuten älköön sellaiset waiwaiset, ilman waiwaishoitohallituksen luwata, mui-den holhottawiksi ja elätettäwiksi siirrettäkö. Jos se, jonka luokse turwaton lapsi on elätettäwäksi tingattu, muuttaa asumaan toiseen waiwaishoitokuntaan ja tahtoo lapsen kanssansa ottaa, anot-koon waiwaishoitohallituksen lupaa siihen.

35 §.

Jos lapset, jotka 21:ta §:ia myöten wanhemmiltansa eli sukulaisilta waiwaishoitokunnan awulla eli sen awutah, pitää holhottaman ja elättämän, tawataan kerjäämässä, eikä siitä estetä wanhem-miltansa eli holhojiltansa, waikka owat siitä waiwaisholhouksen hallitukselta waroitetut, otetta-koot, tämän hallituksen tarkemman tutkinnon jälkeen, waiwaisholhoukselta hoidettawaksi, jo owat sellaisessa tapauksessa wanhemmat eli ne, jotka sen suhteen welwollisuutensa owat niin-muodoin laiminlyöneet, welwolliset antamaan täyden palkinnon siitä kustannuksesta, jonka waiwaistenholhous sellaisten lasten hoitamiseksi ja kristillisen ylöskaswatuksen wuoksi saa teh-dä, taikka myös niin suuren osan siitä, kuin kussakin tapauksessa nähdään kohtuutta myöten tai-tawan heiltä maksettawaksi määrättää, joka kaikki tulee waiwaishoitohallituksen eli guwernöörin tutkinnon päälle, siinä järjestyksessä ja niitä perusteita myöten, kuin 25:sä §:sa on määrätty.

36 §.

Waiwaiset ja köyhät lapset niinmyös waiwaishuoneen päällysmiehet ja ne, joiden luokse sellaiset waiwaiset owat taikka hoidettawiksi tingatut taikka ruodulle sioitetut taikka myös työntekoon wastaanotetut, owat toinen toisensa suhteen palweluswäen ja isäntäin siaisina pidettäwät, paal-kollisten Sääntöä myöten, jonka seuraksi sellaisten waiwaisten, jos woisiwat työtä tehdä, pitää kuuliaisuudella ja nöyryydellä, woimansa jälkeen täyttämän ne työt, jotka heille uskotaan.

37 §.

Se joka, wuotuista palkkioo wasten waiwaisten-holhoukselta, ottaa köyhän, turwattoman lapsen elättääksensä ja kristillisesti ylöskaswattaaksensa, ja lapsen tultua neljäntoista wuoden ikään wie-lä edestäkin warustaa eli antaa sille kaikki mitä 33:mas § säätää, niin kuin myös se, joka sitenkuin lapsi on täyttänyt kuusitoistakymmentä wuotta, tykönänsä pitää sellaisen lapsen, joko siitä syystä että lapsi itse sitä haluaapi, taikka sentähden, että se ei ole woinut hankkia itsellensä elätys-keinoa; nauttikoon lapsen suhteen ne edut, jotka 3:sa Artiklasa 4:nessä §:sa, Palkkawäen Sään-nössä 15:lta p. Toukokuuta 1805 owat elätyswanhemmille omistetut. Samat oikeudet annetaan myös sille joka hoitaaksensa ottaa lapsia, jotka owat waiwaiselätystön holhottawina, kuin wai-waishoitohallitus siihen suostuu ja hän lapsista muutoin saman huolen pitää.

38 §.

Ei saa waiwaishuoneeseen, waiwaistupaa, ruodulle taikka erikois persoonan luokse tiloitettu waiwainen, eikä lapsi, joka waiwaisholhoukselta on jonkun hoidettawaksi tingattu taikka eri elä-tylaitokseen pantu, luowuttaa itsensä siitä ja kulkea ympäri kerjäämässä. Jos se tapahtuu, niin tuotakoon hän takaisin ja saakoon yksiwaltaisen waroituksen waiwaishoitohuoneen edesseisojal-ta eli piirikunnan päällysmieheltä. Ellei hän siitä ojennu, waan wieläkin itsensä niin sopimatto-masti käyttää, rangaistakoon, sittenkuin tästä on waiwaishallitukselle ilmoitettu, soweljaalla kuri-tuksella, waiwaishuoneen edesseisojan, piirikunnan päällysmiehen eli sen läsnäollessa, jonka hol-houkseen waiwainen eli lapsi on uskottu. Useimmin sillä muotoo rikottuansa, pitää waiwais-ihminen ilman sitä pidettämän peräänkatseen alla työhuoneessa, jos sitä löytyy waiwaishoito-kunnassa, siellä asianhaarain jälkeen pitemmän eli lyhyemmän ajan työnteossa oletettawana. Mutta jos sellaiseen hairaukseen syypää ei ole wielä kuudentoista wuoden ikäinen, iin älkööt pantako työhuoneeseen, waan pitää waiwaishoitohallituksen taikka paneman hänen johonkuhun lasten ylöskaswatus-laitokseen, jossa lapsilla, eroitettuina täysikaswuisten maankulkiain kanssa-käymisestä, teetetään hyödyllisiä käsitöitä, taikka myös, niillä paikkakunnilla, kuilla ei sellaista ylöskaswatuslaitosta löydy, wiimeiseksi apukeinoksi, tinkaamaan nämä alaikäiset lapset hywin-tunnettuin perhekuntien luokse, peräänkatsottawiksi ja edeswastuulla siitä, että se hoidettu lapsi ei sallita edespäin niin sopimattomasti käyttää itsensä. Muut, josko waiwaishoitiolta saawat apua taikka ei, jotka kerjäämästä tawataan, eiwatkä ota ojennusta waiwaishoitohallitukselta eli piiri-kunnan päällysmieheltä kotopaikalla saadusta waroituksesta, olkoot laillisen menetyksen ja edeswastauksen alle langetettawat. Älköön hoito-waiwainen sallittako oleskella ulkona waiwaishoitokunnasta, ellei hän woi näyttää itsellänsä olewan siellä turwallista ja laillista toimittamista, eikä myös, jos uskottawa on että hän kerjäämisellä eli muutoin, tulee muille paikkakunnille raskaudeksi lankeemaan.

39 §.

Jokainen ympärikuljeksiwana ja kerjääwänä tawattu persoona kiinni-otettakoon ja tuotakoon pii-rikunnan päällysmiehen luokse, joka, jos kerjääwän kotopaikka tunnetaan eli päälleluotettawa se-litys siitä kohdastansa woipi saataa, ja jos hän kuuluu samaan eli lähimmäiseen waiwaishoitokun-taan, lähettäköön hänen sen piirikunnan päällysmiehelle, josta hän on kotoisin. Ellei tietoa hänen kotopaikastansa kohta saada, taikka jos hän on etäisemmästä waiwaishoitokunnasta eli muutoin epäluuloin alainen, pitää hän wietämän kaupungissa Magistraatillen eli poliisihallitukselle ja maal-la paikkakunnan nimismiehelle, sen toimella taikka kotipaikkaansa lähetettäwäksi taikka muuten asetuksia myöten menetettäwäksi. Menetyksestä niitä kohden, jotka eiwät ole wielä kuudentois-ta wuotiset, pitää yhtähywin waariinottaa, että ne siihen asti kuin he paikasta poislähetetään, ja sitten matkatiellä, eiwät saa tulla täysikaswuisten maankulkiain eli rikollisten seuraan.

40 §.

Jos waiwaishoito-hallitus siinä hoitokunnassa, johon ympärikulkewa kerjäläinen on tuotu, luulee ettei se hoitokunta ole welwollinen häntä elättämään, ja tahtoo sitä welwollisuutta toisen wai-waishoitokunnan päällen wierittää, kannelkoon siitä niinkuin riidasta ylipään eri pitäjien wälillä, kuhunka joku persoona oikeutta myöten pitää kuuluman, löytyy säättynä eli wastedes säättänee.

41 §.

Kerjäläisten kuljetuksesta ja elätyksestä, kuin niitä ei guwernöörin käytännön alle lähetetä, huol-tapidetään kussakin piirikunnassa itse seurakunnalta määrättäwää järjestystä myöten, kuitenkin waariinottain mitä 39:nessa §:sa on säätty lapsista, jotka eiwät ole kuudentoista wuoden ikäiset, ja tulee kyyditsewäin, kyytiä tarwittaissa, siitä nauttia tawallisen kyytipalkan, niinmyös kerjäläi-sen eläkkeeksi kuusi kopeikkaa päiwässä, elleiwät sitä wähemmällä ota tehdäksensä.

Jos kerjäläinen on toisesta waiwaisten holhouskunnasta, annetaan palkinto, piirikunnan päällys-miehen siitä ilmoitettua, edelläkäsin waiwaishoito-hallitukselta siiä waiwaistenholhouskunnassa, jossa kerjääwä on tawattu, ja takaisin waadittakoon sitten waiwaishoitohallitukselta siinä hoito-kunnassa, johon kerjääwä kuuluu, taikka ellei maksua sieltä tule, uloshaettakoon läänin guwer-nöörin kautta.

42 §.

Siitä kustannuksesta, jonka waiwaisten-kassa kerjääwän kotipaikalla niinmuodoin saattaa tulla maksamaan, saakoon waiwaishoitohallitus, niin kuin 25:des § sanoo, taikka itse ulos-ottaa pal-kinnon taikka myös läänin guwernöörin tykönä anoa sen uloshakemista, – jos kerjääwä on ollut ruodulle pantu, tingattu jonkuun muun luokse eli, niin kuin 38:nessa §:sa säätään, edeswastuulla hänen käytännöstänsä, jonkun perheen haltuun annettu, – siltä, joka häntä kaitsemaan oli wel-wollinen, ellei tämä wiimeistänsä neljän päiwän sisään maalla ja neljänkolmattakymmentä tunnin sisään kaupungissa, kerjääwän lähdettyä kokopaikastansa, waiwaishoito-hallitukselle, piirikun-nan päällysmiehelle, paikan nimismiehelle, kaupungin fiskaalille, magistraatille eli poliisihallituk-selle siitä ilmoita ja ellei muutoin löydetä, ettei hän, elätyswelwollisuuensa laiminlyömällä taikka muuten, ole kerjääwän poismenoon syypää. Kuin sellainen ilmoitus on tapahtunut, pitää poispoi-kennut tawallisessa järjestyksessä yhteisesti peräänkuuluttaman.

43 §.

Samankaltaiseen palkinnon-maksuun on myös perheenisäntä welwollinen, kuin hänen kotona asiwat lapsensa, taikka perheenwäki saawat kerjäten ympärikuljeskella, ja sentähden kiinniote-taan ja kotiin lähetetään. Wanhemmat ja muut, jotka pakottamalla eli muulla tawalla aattawat lapsensa eli ne, joita heidän tulee peräänkatsoa ja hoitaa, eli jotka he owat, niin kuin 38:nessa §:sa sanotaan, edeswastuulla wastaanottaneet, – lähtemään kerjuulle, pitää, paitti 42:sessa §:sa heille määrättyä welwollisuutta palkinnon maksuun, tämän tähden yksinwaltaisesti nuhdeltaman wai-waishoito-hallitukselta ja jos he yhtähywin wielä löyttäisiin syypäiksi sellaiseen häiriöön, mak-samaan waiwaiskassaan, waiwaishoito-hallituksen tutkintoa myöten, yhdestä wiiteen hopiarup-laan asti.

44 §.

Jos waiwaiskassa on tehnyt ulosmaksuja muiden, kuin sellaisten peroonain kotiinlähettämisestä, joita kahdessa edellisessa §:sa mainitaan, pitää kustannus siitä maksettaman kotiinlähetetyltä taikka, jos hänellä siihen ei ole waraa, työllä palkittaman työhuoneessa, jos sellaista löytyy wai-waishoitokuntaan rakettuna, taikka myös sillä ajalla ja siinä paikassa, kuin waiwaishoito-hallitus saattaa hänelle osottaa.

45 §.

Se kustannus, joka waiwaisen hautaamiseen tarwitaan, pitää waiwaiskassasta maksettaman. Jos tuntematon persoona, ympärikulkewa kerjäläinen eli joku seurakunnan jäsenistä, joka ei ole jäl-keenjättänyt waraa hautauksensa kustantamiseksi, kuolee, taikka jos ei tiedetä kestään, jonka tu-lisi korjata kuolleen, niin pitää annettaman tieto paikan waiwaishoitohallitukselle, joka toimitta-koon että kulut tulee niin kuin muu waiwainen, waiwais-kassan kustannuksella haudatuksi. Jos sitten joku löytyy, jonka päälle tämä kustannus, seuraten 21:ta, 33:ta, 23:ta ja 24:ta §:ia, taitaa siirrettää, tulee waiwaishoito-hallituksen sellaiselta persoonalta saada palkinnon siitä, taikka jos wainaja on kuulunut muuhun waiwaishoitokuntaan, sanottua palkintoa sieltä waatia, niin kuin 41:sen §:in jälkimmäisessä momentissa on osotettu.

46 §.

Kuin yleisempi eli isompi hätä ilmestyy, on waiwaishoitohallituksen tärkeimmiksi welwollisuuk-siksi luettawa, että se kerjäläisten ympärikulkemista estääksensä, niin paljon kuin tehdä taitaa, pyytää hankkia työn ansiota heillen seurakunnan warattomista jäsenistä, jotka woiwat työtä teh-dä, taikka erikois-persoonain tykönä, yhteisissä eli erityisissä laitoksissa, fabriikeissä, soiden ruokkouksissa eli muissa työntekeissä, taikka myös ostain waiwaiskassan kustannuksella raaka-aineita, jotka annetaan heille työnteoksi wissiä kohtuullista, rahalla eli kernaammin jywillä ja ruokakaluilla maksettawaa palkintoa wasten, jonka perästä teokset waiwaiskassan eduksi myy-dään. Jos seurakunnat sitä warten tahtowat rakentaa alallisia taikka wäliaikaisia työhuoneita, ol-koon heidän omassa mieliwallassansa. Jos katowuoden elikkä muiden kowempain tapausten kohdatessa löytään että waiwaishoitokun-nan warat eiwät piisaa waiwaisholhouksen säännölliseen toimitukseen, pitää waiwaishoitohalli-tuksen aikaisesti läänin guwernöörille ilmoittaman paikkakuntansa puutoksen ja ynnä selittämän että se tarwitsee apua, ja siinä siwussa osottaman mitkä keinot luullaan olewan soweljaimmat hädän wälttämiseksi, niin että guwernööri saattaa kertoa siitä maakunnan Hallitukselle, saadak-sensa kruunulta tarpeellisia waroja sanottua tarkoitusta warten. Jos sen seuraksi säättäisiin yhtei-siä töitä tehtäwiksi, että niiden kautta hädänalaisille walmistuisi askaroitsemista ja työ-ansiota, niin älkööt waiwaishoito-hallituksen jäsenet ja piirikuntain päällysmiehet olko wastahakoiset mahdollisuutta myöten työnteon säätelemiseksi ja käytännössä auttamaan.

47 §.

Toinnuttaaksensa edellisessä §:sa sanottua tarkotusta ja että työansiota taitakoon hankittaa sen puutteessa olewille ihmisille ja suinkin heille, jotka kotopaikkaansa lähetetään warustamaan it-sensä laillisella suojeluksella, ennekuin woiwat sitä hankkia; pitää seurakuntain wähittäin ja erin-omaisesti kuin wiljaisemmat wuositulot eli muut etuuttawat tilaisuuden sitä kewentäwät, pyytä-män, lisä-antimille asianhaaroja myöten, yli mitä waiwaisholhouksen pitämiseksi tarwitaan, lait-taa hätäwaran säästöjä jywissä taikka rahassa, jotka myös uloslainaten ja tarkasti halliten pitää mahdollisuutta myöten lisäiltää ja kartutettaa.

48 §.

Waiwaisholhouksen säädytyksestä ja ylläpitämisestä ja muista siihen kuuluwista asioista pitää likkeisemmät märitykset, sowitetut paikkain erikaltaisuutta myöten, – jossa sen waikutukset kos-kewat waiwaisholhouksen säädytystä, ja yhteensopiwasti niiden yhteisten eteenkirjoituten kans-sa, jotka tämä Asetus sisällänsä pitää, missä eiwät, niin kuin 70:nes § sallii, erinäiset asianhaarat poikkeemaan tästä waadi, – kullenkin waiwaishoitokunnalle annettaman eri reglementin kautta, jonka waiwaishoitokunta itsellensä tehköön ja yhteisessä kirkkokokouksessa seurataksensa otta-koon. Nämät reglementit pitää, ennekuin owat jälkeenelännöksi woimalliset, läänin guwernööril-tä wahwistettaman, ja sitä warten niin pian kuin tapahtua taitaa, ja wiimeistänsä kahden wuoden sisään tästä lukien, jätettämän guwernöörille, jonka tulee peräänkatsoa, jos niitä tehtäissä ja niihin suostuttaissa on waariinotettu mitä aikeen-mukaisen waiwaisholhouksen menestyttämiseksi yli-pään on säätty, ja asianomaisesti ojentaa jos jotakuta niissä lakia ja asetuksia wastaan tapahtusi löytymään.

Jos sitten wastedes hawaitaan muutoksia reglementissä tarwittawan, pitää nekin guwernöörin wahwistettawaksi ilmoitettaman.

Siinä, mitä guwernööri näissä tapauksissa päättää, saa kuitenkin muutosta haettaa tawallisessa järjestyksessä.

3 Art.

Waroista waiwaishoito-kustannuksen maksamiseksi, niinmyös niiden ylöskannosta, hallinnosta ja tilinteosta.

49 §.

Waiwaishoitokustannusten ja ulotekoin suorittamaiseksi owat seurakuntain waiwaishoito-laitoksilla saatawina ja ylöskannettawina seuraawanlaiset satunto-saaliit:

1:ksi, Se ulosteko, yksi kahdeksasosa sadalta kuolleilta jätetyn omaisuuden arwosta, joka lain jälkeen, tulee waiwaisille ja lankee waiwaishoitokunnassa saaliiksi.

2:ksi, Ne warat, jotka saattawat olla alallisesti elätettäwiksi waiwaishoitoon otetuilla, ja mitä sel-laisten waiwaisten jälkeen peritään, kuitenkin ilman welkojain oikeutta siihen wähentämättä.

3:ksi, Mitä waiwaisille kootaan häissä, lasten ristiäisissä ja muissa tilaisuuksissa.

4:ksi. Ne kollehtat, jotka waiwaisten eduksi kirkossa eli muutoin Jumalanpalwelusta pidettäissä waiwaishoitokunnassa kootaan ja mitä muuten waiwaispyssyihin ja almu-astioihin waiwaisille lankee.

5:ksi, Se osa sakko-rahoita, jotka lain ja eri asetusten jälkeen waiwaisille tulee.

6:ksi, Sisääntule julkisista iloista ja huwituksista, jotka köyhäin eduksi laitetaan.

7:ksi, Mitä waiwaisille pitää maksettama jokaiselta sisäänpäästö-rahaa wasten tehdyltä julinaisel-ta lystiydeltä, niin myös ympärikulkewilta silmänkääntäjöiltä, soittajoilta ja multa sellaisilta, siitä oikeudesta että rahaa wasten saawat näytellä konstiwärkkejä eli harwoin nähtyjä luonnon ainei-ta, j. n. e.

8:ksi, sellaiset maksu waiwaishoitolaitoksille, wisseistä tilaisuuksista, joista muutoin waiwaishoi-tokunnassa woipi olla suostuttu, ja jotka hoitokunnalta seurattawan eri reglementin tulee tar-kemmin mainita.

9:ksi, Wissi osa niistä köyhäin lasten kaswattamiseksi kruunulta annettawista neljäkymmenennen tynnerin jywistä eli sitä wastaawa rahasumma, kunkin läänin guwernööriltä teetettäwän jakauk-sen jälkeen; saaden sitten waiwaishoitohallitus anotut jywät eli rarat wastaanottaa ja sellaista ai-komusta warten niitä enin tarwitsewiksi nähtyin lasten wälillä jakaa, waarinottain yhtähywin mi-tä Armollinen Sirkuläärikirjoitus 2:lta Marraskuuta 1813 tästä sisälläpitää.

10:ksi, Samaten guwernöörin jakailuksen jälkeen wissi osa siitä warasta, jonka Me Armollisen Sirkuläärkirjoutuksen kautta 25:nä p. Helmikuuta 1840 olemme määränneet samaa tarkotusta warten waiwais- ja työhuoneen warustosta joka läänille annettawaksi: Pitäin nämät rahat samalla muotoo ja samaa perustusta myöten kuin 9:säs punkti säätää neljäkymmenennen tynnerin jywis-tä, jakailtaa ja käytettää.

11:ksi, Mitä siitä erinäisestä sääntörahasta, – jonka Me Armollisen Sirkuläärkirjoituksen kautta 6:na p. Marraskuuta 1849 tähän asti olemme kruunun waroista antaneet, waan joka tästedes waiwais- ja työhuoneenkassasta pitää maksettaman, turwattomain lasten hoitamiseksi ja kaswat-tamiseksi, – taitaa sitä warten waiwaishoitokunnalle omistettaa. Pitäin nämät rahat käytettämän ainoasti erinomaisiin holhoustoimiin, suinkiin tarkemman waarinpidon kartuttamiseksi sellaisista alaikäisistä lapsista, jotka, näytettyänsä taipumusta rikokseen, owat jätetyt perhekuntiin hoidet-tawiksi ja peräänkatsottawiksi.

12:ksi, Ne lahjat ja antimet, jotka wissein ehdotusten ja tinkain kanssa taikka ilman niitä owat ennetut eli wasta annetaan waiwaishoitokunnassa eli sen jossakussa osassa olewain waiwasten awuksi, ja eiwät ole antajalta asetetut muun hallituksen, kuin yhteisen waiwaisholhouksen alle; kuitenkin pitää sellaisia lahjoja ja antimia käytettäissä ne eteenkirjoitukset seurattaman, jotka erit-täin niiden wuoksi saattawat olla annetut.

13:ksi, Sisääntulo huoneista ja maantiloista ja wero uloslainatuista rahoista, missä niitä waiwais-hoitolaitoksella on.

14:ksi, mitä saadaan myymisellä teoksia, walmistettuja waiwais- ja työ-huoneissa, kussa niitä löytyy waiwaishoitokuntaan rakennettuina.

Erittäin owat waiwaishoitokunnilla kaupungeissa saatawana:

15:ksi, Wissi waiwaisten au, wapaatahtoisena lahjana heiltä, jotka saawat porwaruuden eli por-warioikeuden.

16:ksi, Se ulosteko, joka kaupungin piirillen eri-sallinnolla laitetuista biljaardeista, seuraten salli-muskirjan sisälläpitoa, wuotuisesti pitää waiwaisille maksettaman.

17:ksi, Wapaaehtoiset antimet laiwain haltioilta, laiwawäeltä ja reisaawilta omille ja ulko-maille menewillä aluksilla; waan jos kaupungilla on Meriwäenhuonetta, ylöskantaa se nämä lahjoituk-set.

50 §.

Mitä waiwaisten hoitamiseksi, siihen kuuluwiin toimituksiin ja laitoksiin, sattuwiin ja tietämät-tömiin tarpeisiin eli hätäwarain hankkimiseen ja muuhun sellaiseen, – paitti 49:sä §:sa lueteltuja sisääntuloja ja palkintoja, jotka seuraten tätä asetuta ja waiwaishoitokunnan eri reglementtiä tu-lewat waiwaishoitokassalle, – wielä päätetään tarwittawan, on lisäksi-maksettawa niin kuin lä-hinnä seuraawissa §§:sa sanotaan. Tämä lisäysmaksu jaetaan kiintiän omaisuuden ja henkiluwun waiwasrahoin.

51 §.

Kiintiän omaisuuden uloteko maksetaan maalla ei ainoasti taloilta ja maantiloilta, mutta myöskin maasuuneilta, hyteiltä, pruukeilta ja malmiwuorten rakennuksilta, manufaktuuri- ja fabriikkilai-toksilta, kauppa- ja tulli-sahoilta niinmyös tullimyllyiltä, ja kaupungeista sekä sellaisilta raken-noilta, että taloilta, tomteilta ja tiluksilta kaupungin maalla, ilman maantilan luontoa, taikka nii-den haltiain eli hallitsian säätyö katsomatah. Yhtähywin ei saa sellaista kiintiän omaisuuden ulos-tekoa waadittaa weroitetuilta kruunun uudistiloilta, ennen kuin tila on nauttinut weronmaksusta wapautta niin monta wuotta, että puoli weroa kruunullen siitä uloskäy.

52 §.

Henkirahaa waiwaisille maksaa ylipään jokainen suomen kanssaporwari, ja sen maksuun saa siis, asianhaarojen ja kunkin waiwasihoitokunnan keskeistä suosioa ja päätöstä myöten, kaikki sen jä-senet welwoitettaa, niinkuin: wirka- ja palwelusmiehet ja kukin, joka Suomen staatilla eli yhtei-sissä laitoksissa nauttii palkkoja, pensionia ja wuotuisia palkintoja, olkoot minkä-nimisiä ja kaltai-sia tahtonsa, taikka muita yhteisiä, staatista eli siitä erittäin määrättyjä sisääntuloja, palwelusmie-het ilman määrättyjä palkkaetuja, säätypersoonat ylipään, jotka eiwät taida wirka- ja palwelus-miesten luokkaan luettaa, kauppamiehet, porwarit, rawinnonkauppiaat, hantwerkkarit ja useim-mat muut, jotka kaupungissa owat wissin wero- ja elätys-rahan maksuun taksieratut, kaupaston ja apteekin palweliat, kipparit ja merimiehet, kisällit ja oppitrenngit, formannit, kaupunkein työwäki, hantwerkkimiehet maalla, maaomaisuutten hallitsiat, lampuodit ja arrentimiehet, maa-torpparit, kruuwuin, maas-uunein, wuoritöiden, pruukkien, hyttyjen, sahain ja myllyin, manufak-tuurien ja fabriikkilaitosten työmiehet ja palweliat, yhteisen kansan pojat, tyttäret ja wäwyt, trengit, piiat ja muu palweluswäki, niin kuin päiwämiehet, muona- ja palkka-miehet ja muut sel-laiset paikoittain toisilla nimillä mainittawat, työwäen luokkaan kuuluwat persoonat, elätysmie-het, loisit, mökkiläiset ja muuta, joilla ei ole tilanwiljelystä, niinmyös sellaisten persoonainen waimot, lesket ja yli wiidentoista wuoden ikäiset lapset, myöskin jos kiintiän omaisuuden halti-oina erittäin tilainsa puolesta owat waiwaisulosteon maksuun taksieratut.

Älköön kuitenkaan siltä, joka taitaa luettaa kahteen eli useempiin edelläsanottuin määräilyksiin, waadittako kaksinkertaista waiwaisawun henkirahaa, mutta maksakoon hän sitä ainoasti sen olemuksensa puolesta, jolta, reglementin jälkeen, korkeempi waiwaisapu on maksettawa.

53 §.

Welwollisuudesta oman persoonansa edestä maksamaan yhteisen waiwaisholhouksen apurahaa, wapauteaan:

1:ksi, Kaikki Suomen sotajoukkioissa palwelewaiset sotawäkeen kuuluwat persoonat, sekä pääl-lysmiehiksi että keimeni-sotamiehiksi luettawat.

2:ksi, Kiintiän omaisuuden haltia maalla ja kruununtilan wiljelijä, joka siellä itse pitää isännyyttä, ellei hän ynnä harjoita muuta elätys-keinoa eli hanketta, eli pidä sellaista toimitusta, josta henki-rahaa 52:ta §:ia myöten on maksettawa, taikka muutoin taida siinä lueteltujen persoonain sekaan luettaa.

3:ksi, Lapset, jotka eiwät ole täyttäneet wiittätoista wuotta.

4:ksi, Kaikki, jotka yhteisiltä taikka erikoisilta waiwaishoitohallituksilta elätetään, joko asiallisel-la eläkkeellä taikka eri antimilla, niinkauwan kuin owat niiden nautinnossa. Jos muutoin waiwaishoitokunnassa joku löytyy niin köyhänä, että, waikka hän woi ilman wai-waisholhouksen apua itsensä elättää, hänellä ylitse se ei ole mitään tawaraa, niin että pienempikin awun-anto waiwaiskassaa raskauttaisi häntä, niin mahtaa waiwaisholhouston hallitus, tutkinnon jälkeen ja saatuansa selityksen hänen tilaisuudestansa, wapauttaa sellaisen persoonan welwolli-suudesta waiwaisawun maksuun.

54 §.

Se waiwaisholhouksen apu, joka palweluswäeltä on maksettawa, pitää, koska palkollinen on wähinnänsä wiisi wuotta perätysten saman perhekunnan tykönä eli samalla paikalla palwellut, puoleksi wähennettämän, ja kymmenwuotisen samallaisen palwelusajan perästä kokonansa lak-kautettaman, niin kauaksi kuin palkollinen seillä alallisesti palweluksessa pysyy.

55 §.

Mitä perustuksiin tulee, joiden jälkeen waiwaisapua maksetaan, saawat seurakunnat suostua ja päättää niinmyös niihin eri reglementteihin, jotka 48:nessa §:sa mainitaan, ylöspanna minkä mää-räys- ja suhteilus-muodon jälkeen waiwaisawut kiinteistä omaisuuksista ja hanki-rahat waiwaisil-le waiwaishoitokunnan jäseniltä pitää maksettaman; pitäin maksamaan welwolliset hoitokunnas-sa, tämän wuoksi eri luokkiin jakailtaman.

56 §:

Isäntä edeswastatkoon ne ulosteot waiwaisholhoukseen, jotka pannaan maksettawiksi hänen huoneh-, työ- ja palkka-wäeltänsä ja niiltä loisilta, mökkiläisiltä, eläkkeen-saajilta jja muilta per-soonilta, jotka hänen päällensä owat henkilukuun kirjoitetut ja joilla ei ole oikeeta maanwiljelys-tä; ja samati edeswastatkoon Meriwäenhuone sinne sisäänkirjoitettuin, reisulla olewain kipparien ja merimiesten waiwais-uloteoista, sillä oikeudella että sellaisten persoonain palkasta, eläkkeestä ja muista waroista taikka heidän työnsä kautta saawat sen edestä palkita itsensä. Älköön kukaan, jonka tulee edeswastata omasta eli toisen maksusta waiwaisholhoukseen, saako ulomuutto-attestia muuhun paikkakuntaan, ennen kuin on taikka näyttänyt, että nämät waiwaisawut owat maksetut, taikka asettanut kelpo takauksen niiden edestä.

57 §.

Ne waiwaishoitokunnan jäseniltä waiwaisholhouksen awuksi waadittawat ulosteot, niin rahalla kuin jywillä suoritettawina, pitää sillä ajalla ja paikalla kuin waiwaishoitohallitus määrää – josta, kohta kuin niiden osittelemus on tehty, hoitokunnan kurkoissa kuulutettakoon, – maksettaman piirikunnan päällysmiehelle eli heille, joiden erittäin tulee niitä ylöskantaa, taikka myös suoras-tansa jätettämän sille, joka on tuodulle eli muuta palkintoa wasten, elättääksensä wastaanottanut waiwaisen eli köyhiä ja turwattomia lapsia, taikka sellaisille tarwitsewille, joita waiwaisholhouk-sen laitos ei alallisesti elätä, mutta wissillä määrätyllä eli wälistä saatawalla antimelle auttelee. Muut waiwaisholhoukselta elätettäwät älkööt itse ylöskantako mitä heidän eläkkeeksensä on säädetty.

Yhtähywin saawat seurakunnat, jos niin soweljaammaksi näkisiwät, waatia kruunut ylöskanto-miestä ylöskantamaan niitä waiwaisapuja, jotka rahassa uloskäywät, joko yleensä koko waiwais-hoitokunnassa, taikka suuremmassa eli wähemmässä osassa siitä. Olleen siinä tapauksessa Kihla-kunnan skriiwari welwolinen, sittenkuin täydelliset tiedot, läänin guwernööriltä määrättäwän ajan sisään, owat hänelle waiwaishoitohallitukselta annetut, walmistamaan welkoma-listan, – ja Kruununwouti, tawallista ylöskantokokouksissa, ynnä kruununrahain kanssa ylöskantamaan myöskin rahassa maksettawat waiwaisten saatawat, ja sitten sen ajan sisään, jona kruunulle ylöskannetut rahat owat maaränttärihin saatettawat, waiwaishoitohallitukselle jättämään ne mak-setut waiwaisten saatawat, ynnä täydellisen tilinteon ja myötäseuraawain todistuskirjain kanssa, jonka ohessa Kruununwoudin kuitenkin tulee luoksensa jättää neljä sadalta niistä ylöskannetuista rahoista, ylöskantopalkkana tasan jaettawiksi hänen ja kihlakunnanskriiwarin wälillä. Wakuutta ja etuoikeutta lähinnä kruunun jälkeen nauttii waiwaisholhouksen kassa Kruunun-ylöskantomiesten tykönä heidän ylöskantamain waiwaisrahain edestä.

58 §.

Waiwaishotohallituksen päätökset ulostakseeratuin waiwaisulosteoin osittelemisesta, sen päälle perustetusta ruotusääntelyksestä ja welwolisuudesta holhottawiksi ja elätettäwiksi ottamaan hä-dänalaista persoonaa, owat kohdastansa täytettäwät, ilman estettä niiltä walituksilta, jotka niitä wasten saattawat tehtää; waan jos walittaja woittaa muutosta waiwaishoitohallituksen päätök-sessä, on hänellä, annettuansa siitä tiedon ja selityksen, kuitenkin oikeus, kohdastansa waiwais-kassasta ulossaada palkinnon siitä mitä hän niinmuodoin yli welkaisuutensa on saanut wai-waisapua maksaa eli sellaisen persoonan hoitamiseksi ja elättämiseksi kustantaa.

59 §.

Jos joku waiwaishoitohallitukselta määrätyllä ajalla paikalla ei maksa häneltä waadittawaa wai-waistenapua eikä myöskään suorita sitä siinä ylöskantakokouksessa, johon waiwaishoitohallituk-selta rästien maksua warten kutsumus on kuulutuksen kautta annettawa, tulee hallituksen ulos-käyttää rästilistan ja rästien ulkohakemiseksi, antaa sen kruununwoudille eli nimismiehelle maalla ja asianomaisille eksekuuttorille kaupungissa, jonka sitten wiipymättä pitää antaman kirkoissa kuuluttaa yhteisen ylöskanto-teriimiinan, jossa rästiwelwollisten tulee maksaa rästinsä; mutta jos tämäkin termiina laiminlyötäisi, pitää eksekuuttorin laillisessa järjestyksessä olla awullinen mak-sujen ulosottoon wastoinpitäwän tyköä, kuitenkin eiwät sellaiset rästit, kuin ne sillä tawalla ulos-otetaan, saa olla kolmee wuotta wanhemmat. Älköön muu, kuin näytetty kuitti että saatawa jo on suoritettu, estäkö maksun ulosottamista; tytymätön, joka luulee muulla tawalla taitawansa to-teennäytää oikeutensa, ei kuitenkaan ole estetty, laillisessa järjestyksessä siitä oikeutta hakemaan. Muutoin eksekuuttori omalla maksun edewastuulla welwoitettu, wiimeistänsä kolmen kuukau-den sisään siitä kuin rästilista hänellen annettin, toimittamaan kaikki epäämättömät rästit ylöskannetuiksi ja rahat, myötäseuraawan täydellisen tilinteon kanssa, waiwaishoitohallitukselle annetuiksi.

Kuinka menetettämän pitää, koska joku ei tahdo wastaanottaa waiwaista, jota hän on welwoitet-tu hoitamaan ja elttämään, siitä löytyy 34:sä §:sa säättynä.

60 §.

Mitä edelliset kaksi §:ia sisälläpitäwät waiwaishoito-maksuista, seurattakoon myös niistä palkin-noista waiwaiskassaan, joiden maksamiseen guwernöörit eli waiwaishoitohallitus, toista Artiklaa ja waiwaishoitokuntien eri reglementtien myöten, saawat welwottaa heidät, jotka welwollisuu-tensa waiwaisten hoitamisessa lainiinlyöwät ja sillä muotoo saattawat waiwaiskassalle liikaa kustannusta.

61 §.

Kuin welottawa on wastahakoinen, määrätyllä ajalla eli 59:sä §:sa sanottuna rästien ylöskantokokousta pidettäisi, suorittamaan sitä waiwaisapua eli sitä palkintoa, joka suorastansa waiwaisholhoukselle taikka erikois-persoonalle waiwaishoitokunnassa olisi pitänyt maksettaa, ja siis asianomaisen eksekuuttorin wirka-apua sitä warten tarwitaan, tulee eksekuuttorin sen wuoksi räknnätä itsellensä kyytirahaa ja päiwätrahtamenttia asetuksen jälkeen ja tämän saamisensa myöskin wastahakoiselta ulosottaa. Jos hänellä ei ole siihen waraa, pitää sanottu kyti- ja päiwäpalkka waiwastenkassasta maksettaman. Mutta siinä missä eksekuuttori muuten ulosottaa sellaisia rästi-nä olewia waiwais-rahoja, jotka welottawalta olisi pitänyt maksettaa ynnä kruununulostekoin kanssa, seuraten jälkimmäistä momenttia 57:nessa §:sa, tulee hänen, yhtä wähän siitä, kuin rästinä olewain kruunrahain ulosottamisesta, lukea itsellensä mitään palkiota.

62 §.

Walmistaaksemme seurakunnille keinoa saattaaksensa, ilman omaa kustannusta, hoitaa ja elättää sellaisia jäseniä, jotka owat oleskelleet Wenäjänmaalla ja sieltä seurakuntaan palatessansa, sairauden eli muiden syiten tähden eiwät woi itsiänsä elättää, ja joilta heidän poissaollessasa ei ole mitään waiwaisapua tullut seurakuntain waiwaiskassaan, tahdomme Armosta sallia, että seurakunnan waiwais- ja työhuoneen waroista nattiwat palkkiota siitä, mitä sellaisten persoonain tarpeelliseksi eläkkeeksi waaditaan. Pitäin kunkin wuoden lopulla, räkniki kuluneen wuoden kustannuksista, sellaisten köyhäin elättämiseksi, lähettämään waiwaishoitohallitukselta läänin guwernöörille, jonka anomuksella Senaatin Hallintodepartementti, sittenkuin räkninki on tutkittu, waiwaiskassalle niinmuodoin tulewan palkinnon säätäköön ja guwernöörin kautta waiwaishoitohallitukselle annattakoon. Tähän eiwät kuitenkaan kuulu sellaiset Suomen alamaiset, jotka, sittenkuin Armollinen Julistus 30:ltä p. Maaliskuuta 1848 on tullut seurattawaksi, owat lähteneet Wenäjänmaalle, ja waikka siellä olewaiset, alallisesti pysyywat niihin seurakuntiin Suomessa kirjoitettuina, joihin wiimeksi owat kuuluneet ja waiwaishoitokassaan siinä seurakunnassa, johon he sillä muotoo luetaan, owat maksaneet äskönsanotusta Armollisesta Julistuksesta säätyn waiwaisulosteon.

63 §.

Sillä muotoo kuin edellinen § myötenantaa, nauttiwat seurakunnat palkintoa myös siitä kustannuksesta, joka heillen woipi sattua sellaisen waiwaisen eli köyhän lapsen elättämisestä, jonka kotipaikka ei ole tunnettu ja joka ei myöskään taida luettaa kuuluwaksi mihinkään wisiin waiwais-hoitokuntaan.

64 §.

Kaikki mitä waiwaisholhouksen toimittamiseksi maksetaan jywissä eli rahassa pitää waiwaishoitohallitukselta hallittaman, ja suuremmat säästöt, missä niin tehdä taitaa, suinkin jos hätätilan warusto on laitettawa waiwaiskassan lisäämiseksi, kernaimmin waiwaishoitokunnan sisällä uloslaittamaan tyydyttäwää wakuutta niinmyös laillista ja säännöllistä weroa eli jywäin korkoa wastaan, taikka myös Pankkiin eli muihin yhteisiin kassoin weronantawia welkaseteleitä wastaan pantaman. Jos waiwaishoitokunta on sitä warten tehnyt erinäisen autantolaitoksen, seurattakoon waiwaishoitohallitus niitä saanteitä, jotka sellaisen laitoksen hallitsemisesta saattawat annettaa.

65 §.

Waiwaishoitohallituksen pitää joka-wuodelta antaman hallitsemisestansa täydellisen tilinteon, joka, paitti muuta, ylisummittain näyttää waiwaisholhouksen sisääntulot, ulosmaksut ja säästään jäänet warat, niinmyös kuinka monta waiwaista, tilintekowuonna on nauttinut holhousta, eläkettä eli apua ja mitenkä sitä on heille annettu. tämä tilinteko pitää sitten sen ajan sisään seuraawana wuonna, jonka kukin seurakunta määrää, waiwaishoitokunnan yhteisestä kirkonkokouksessa ylösluettaman, jolloin samalla muotoo ja samaa perustusta myöten, kuin warten waalia waiwais-hallituksen jäseniksi ja piirikunnan päällysmiehiksi 11:nessa §:sa on säätty, kolme rewiisoria walitaan, joillen waiwaisholhouksen kaikki luwunlaskut, asiakirjat ja protokollat ynnä tilinteon kans-sa tutkitawaksi jätetään; ja älkööt kukaan, jonka päälle sellainen waali on langennut, kuin hän itse samassa waiwaishoitokunnassa asuu, ilman wahwaa syytä ja estettä, epuuttako itseänsä tämän hänelle uskotun toimituksen wastaanottamisesta.

66 §.

Jos rewiisorit tässä tutkinnossa, joka ilman wiiwytystä pitää aljettaa, löytäwät syytä tehdäksensä muistutuksia wastoin waiwaishoitohallituksen menetystä eli luwuntekoja, tulee heidän waatia niistä hallituksen kirjallista lausetta ja selitystä, joka on niin pian kuin tapahtua taitaa, pitää annettaman; ja saawat sitten rewiisorit, nähtyin asianhaarain jälkeen, taikka hywäksy selwityksen ja jättää muistutuksen sillänsä, taikka myös, waiwaishoitohallituksen lauseelle tehdyn täydellisen wastuukirjan kanssa, jättää riita-aineet erinäiseltä kompromis-oikeudelta tutkittawaksi ja tuomiolla päätettäwiksi.

67 §.

Tähän kompromis-oikeuteen walitsewat rewiisorit yhden eli kaksi, ja waiwaishoitohallitus yhtä monta jäsentä, joko waiwaishoitokunnan omista jäsenistä, taikka muita kunniallisiksi ja uskottawiksi tunnettuja miehiä. Näiden jäsenten pitää yhteisesti, taikka, elleiwät ole yksimieliset, eniten äänten jälkeen, ja jos äänet eroowat tasan, arpeluksen jälkeen, ilmansitä sisään-walitseman yhden jäsenen, jonka perästä kaikki jäsenet seastansa walitsewat esimiehensä. Kompromis-oikeuden tulee sitten antaa asiasta päätöksen, ja lausua mihin määrään muistutuksen hywäksytään taikka ei ja mitä waiwaishoitohallituksella sen suhteen on waarinotettawana ja kuinka nuhteenalaisten wahinkojen palkinnot pitää maksettaman. Muutosta kompromis-oikeuden päätöksestä ei saa haettaa: älköön myös kukaan, joka kompromis-oikeuden jäseneksi siinä hoitokunnassa, jossa hän asuu, on walittu, ilman wahwaa syytä ja estettä, epuuttako itseänsä tämän hänelle uskotun toimi-tuksen wastaanottamisesta.

68 §.

Jos waiwaishoitohallitus laiminlyö sellaisen tilinteon antamisen, kuin 65:des § säätää, taikka ei anna selwitystä rewiisorien muistutuksille, niin anottakoon läänin guwernööriltä sen welwoittamista siihen.

69 §.

Että guwernööri ei mahda kaiwata tietoa niistä toimituksista ja menetyksistä, jotka waiwaishoitohallituksilta tehdään, pitää kunkin sellaisen hallituksen, seuraten wuotuisia waiwaishoitokun-nalle annettuja tilintekoja waiwaisholhouksesta, kunakin kolmantena wuonna, kuukauden sisään siitä saattaa, kuin edellisen wuoden tilinteko on ollut ylösluettawa kirkonkokouksessa, lähettämän asiasta läänin guwernöörille eri kertomuksen, ja ylisummaansa ilmoittaa missä tilassa waiwaisholhouksen warat owat. Muutoin on waiwaishoitohallitus welwollinen antamaan guwernöörille kaikki ne tiedot waiwaisten holhouksesta, jotka hän waatii; tullen guwernöörin peräänkatsoa, että waiwaisten elättäminen, seurattawia asetuksia ja kullenkin waiwaishoitokunnalle wahwistettua eri reglementtia myöten, oikein toimitetaan.

70 §.

Ne edelläsanotulla tawalla säätyt yhteiset perustukset waiwaisholhouksen järjestämisestä ja toimittamisesta pitää siinä ylipään seurattawana oleman. Mitä yhtähywin tässä päällenkatsannossa yhdessä eli toisessa waiwaishoitokunnassa maalla jo saattaa olla, hywistä syistä, tawaksi ja nou-teeksi otettuna, ja ei missään pääasiassa riitele tätä asetusta wastaan, waikka se muutoin tästä poikkeepi, – sitä älköön sentähden kelwottomaksi katsottako eli hylättäkö, waan saakoon sellainen waiwaishoitokunta edespäin sen jälkeen säänellä ja toimittaa waiwaisholhouksensa, niin-myös siihen tarwittawat waiwaisawun maksut, niitä sekä ulostakseerattaissa että käytettäissä, asianhaarain ja tarwetten mukaan märätä ja jakailla, aina sitä myöten kuin kokemus on näyttänyt eli muutoin taitaa näkyä olewan parhain ja soweljain, ainoastansa että tarkoitus, köyhäin ja turwattomain lasten huolellinen hoito ja ylöskaswatus, muiden köyhäin ja waiwaisten tarpeellinen elättäminen eli auttaminen niinmyös kerjäyksen estäminen ja lakkauttaminen sen kautta woitetaan; kuitenkin pitää silloin aina sellaiset poikkeemiset tarkasti ilmoitettaman, ja tarpeelliset säätämykset yhteensopiwasti niiden kanssa siihen 48:nessa §:sa mainittuun erinäiseen waiwaisholhouksen reglementiin kirjoittaman. Jonka jälkeen kaikki asianomaiset itensä alamaisuudesta ojentakoot. Helsinginkaupungissa 22 p. Maaliskuuta 1852. Keisarillisen Majesteetin Oman Päätöksen jälkeen ja Korkiassa Nimessä,

Hänen Suomeen asetettu Senaattinsa:

G. M. Armfelt. Lars Sackleen. C. Cronstedt. A. F. R. de la Chapelle. Lars Jägerhorn. Otto af Schultén. B. U. Björksten. W. Forsman. Fredr. Wilh. Pipping. O. R. Rehbinnder. P. H. Edelheim. R. A. Hisinger. Joh. Er. Bergbom. Carl Trapp.

Karl Sam. Forssman.

Lähde: Suomen asetuskokoelma: