Voi kansani voi

Voi kansani voi Kirjoittanut Matti Kurikka

Voi kansani miehekäs lahjakas sie!

Min mainehen sullekin varannut lie

tulevaisuuden kohtalo, vuossatain tie?

Ylös päivähän päin vai yöhön se vie?

Sun tähtesi Väinämö maailman loi,

jo kätkyes’ vieressä kantelo soi.

Sun kohtalo Suomenniemelle toi

sekä kaikkea antoi, min suinkin voi.

Nyt tuomesi tuoksuu ja kukkia luo

sen mehua luonnon hengetär juo. –

Mut miltäpä näyttää tuomesi tuo?

Mun tarkempaa silmätä suo.

Ei lehtiä siinä, ei urpuja, ei,

vaan madot ne varrelta urpuset vei.

On loisia puussa, ne mahlajan juo,

ei tuoksuvan tuomen ne varttua suo.

Ei kukkien kasvi voimia saa,

vaan varsi se oksia kasvattaa.

Mun kansani varresta huolivi ken?

Se kuihtuvi kuorissa loisien.

Nyt, Suomeni, uhkuvi järvet ja maat,

sa koskien partaille tehtaita jaat

ja poikasi, tyttösi kouluhun paat.

Opinkäynehet tieteitä penkoavat.

Vaan suotta sun porvarisi rintahan lyö.

Ja turhat on parhaiten miestesi työ,

kun voimat työmiestesi loiset syö,

kun oppinut tuntonsa rahasta myö.

Mut siltä ei synkkä toivottomuus

työmiehiä valtaa, aikapa uus

pois karsivi loiset, ne loppuun syö.

Niin koittavi aamu ja poistuvi yö.

Nyt pystyhyn veikko, käy taistohon siis!

Työvoimasi nylkijät vieköön hiis!

Toki kerran tuomesi varttua saa

ja uusia oksia kasvattaa.

Lähde: Käy eespäin: valikoima suomalaista työväenrunoutta. 1957. Toimituskunta Hilkka Ahmala – Toivo S. Järvinen – Vihtori Laurila – Arvo Paasivuori – Raoul Palmgren – Maija Savutie – Olavi Siippainen – Arvo Turtiainen – Heikki Välisalmi. Tammi, Helsinki.