Voi kansani, voi!
| Voi kansani, voi! Kirjoittanut Matti Kurikka |
- Voi kansani miehekäs, lahjakas sie!
- Min mainehen sullekin varannut lie
- Tulevaisuuden kohtalo, vuossatain tie?
- Ylös päivähän päin vai yöhön se vie?
- Sun tähtesi Väinämö maailman loi
- Jo kätkyes vieressä kantelo soi.
- Sun kohtalo Suomen niemelle toi
- Sekä kaikkea antoi, min’ suinkin voi.
- Nyt tuomesi tuoksuu ja kukkia luo,
- Sen mehua luonnon hengetär juo.
- Mut’ miltäpä näyttää tuomesi vo?
- Mun tarkempaan sitä silmätä suo.
- Ei lehtiä siinä, ei urpuja, ei,
- Vaan madot ne varrelta urpuset vei.
- On loisia puussa, ne mehua juo.
- Ei tuoksuvan tuomen ne varttua suo.
- Ei kukkien kasvi voimia saa,
- Vaan juuret ne oksia kasvattaa.
- Mut kansani juurista huolivi ken?
- Ne kuihtuvi kourissa loisien.
- Nyt Suomeni uhkuvi, järvet ja maat
- Ja koskien partaille tehtaita saat.
- Sa lapsesi kyllä kouluhun paat
- Ja poikasi tieteitä penkoavat.
- Vaan suotta sun porvaris rintaansa lyö
- Ja turhat on parhaitten miestesi työ,
- Kun voimat työmiestesi loiset syö,
- Kun oppinut tuntonsa rahasta myö.
- Mut sillä ei synkeä toivottomuus
- Työmiehiä valtaa; aikapa uus
- Pois karsivi loiset, mi pois syö.
- On koittanut aamu, jo poistuvi yö.
- Nyt pystyhyn veikko, käy taistohon siis!
- Työvoimasi nylkijät vieköön hiis!
- Toki kerran tuomesi varttua saa,
- Ja uusia oksia kasvattaa.
Lähde: Työmies 4.6.1898.