Virkoaa jo laakson kansa
Virkoaa jo laakson kansa. Kirjoittanut Alpo Noponen |
Säveltänyt P. J. Hannikainen. |
Jykevästi.
- 1. Noussut siksi korkealle
- Suomen päivä on,
- että loistaa vaaran alle
- syvään laaksohon:
- virkoaa jo laakson kansa,
- herää toimintaan,
- talvisia kahleitansa
- nousee katkomaan.
- 2. Karkea voi usein olla
- sana suussamme,
- ynseällä katsannolla
- tieltä väistymme;
- mutta syyt’ ei ihmetellä,
- muistettakoon vaan:
- meille elämä ei hellä
- ollut milloinkaan.
- 3. Meidän raajat puutui työssä
- vieraan vallassa,
- kuljimme kuin synkäss’ yössä
- ilman johtoa!
- Meitä vuosisatain hanki
- painoi raskaimmin,
- tietämättömyyden vanki
- oli henkikin.
- 4. Vaan ken silloin orvon hyvää
- saattoi valvoa,
- kun hän itse, nukkui syvää
- horrosuntansa?
- Virkoaa jo laakson kansa,
- herää toimintaan,
- mielin valppain kahleitansa
- nousee katkomaan.
Lähde: Työväenopiston laulukirja: nuottipainos. 1928. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.