Vilutautinen.

Kirjoittanut Carl Michael Bellman


Manu.

Ma kohta Bakkhon sekä ajan
Helmoista pois jo temmataan.
Hyvästi jättää nesteen saan,
Mi käsissä on puristajan.
Oi, epätoivo, tullos nyt!
Tuo myötäs köysi, paras niini!
Sen päähän sido tuoppin, kiinni,
Ma toiseen, kun oon ryypännyt!
Ma, joka ennen eloo uutta
Nesteille, niitä niellen, soin,
Nyt tuskin enää seista voin;
Vaan toinen, täynnä mahtavuutta,
On mennyt minun paikkahain.
Ma viinaveikot nä’en tuolla
Ja piippuläjän lieden puolla,
Vaan muiden takin naulassain.
Ei enää tippaakaan mun kielein
Nesteitä niitä maistaa vois;
Kähisten lausuu se: ”juo pois!”
Vaan siitä sekauntuu mielein,
Luut raukee, veri seisahtaa,
Käs’ jääksi muuttuu, lasiks’ jalat,
Ja nenä tippuu, sielu alat’,
Kuin lukki haukkuu luskuttaa.
Ja missä ennen kirstultani
Soi juomat sulo katsettaan,
Nyt vadin kohlo onpi vaan,
Ja siinä olut-juustoani;
Vesvelliä on tuopissain;
Pullossa tuoss’ on lääkeviinaa
Ja tuossa pienemmässä kiinaa*).
Jo kaluin luetuksi sain!

*) Vilutaudin lääke.


Lähde: Ilmarinen 22.4.1876.