Viljelysoppia

Viljelysoppia. Kirjoittanut Lauri Soini

I.

Kovin paljo se tarhuri harhaa,

joka laativi kukkatarhaa

kedon kumpuhun karheaan,

jota tunne ei laisinkaan.

Kovin paljo te hairahdatte,

kun kansaa valistatte,

sydän vaikka on teillä sen

kuin suljettu kirjanen.

II.

Mitä voipi se tarhuri voittaa,

joka kasveja kastella koittaa,

mut unhotti perkata maan,

johon istutti kasviksiaan.

Mihin joudumme valistustyössä,

valo vaikkakin liehuu yössä,

jos rinnasta kansamme

ei leimua liekki se.

III.

Älä, tarhuri, vieraasta maasta

tuliruusuja tarhaasi raasta!

Ei etelän ruusunen

kuki hallassa pohjoisen.

Älä, kansani, vieraasta maasta

ihanteita ja aatteita raasta!

Hymy, nauru ei vierasten

sovi kyynelen suihkeeseen.

IV.

Miten, tarhuri, kukkasen tehnet,

jos ensin et varren ja lehdet

ylös kummusta kasvata –

nehän versovat kukkia?

Miten kukkivi kansani henki,

jos vartta ja lehtiä ensin

ei hellästi hoidella,

ylös mullasta nosteta?

V.

Puutarhuri, tunne maasi,

sitä viljele, kasvikkaasi

sen rinnasta kasvata,

kunis versoo se kukkia!

Kotikansani, itsesi tunne,

sydänsyistäsi tutki kunne

sun täytyvi suunnata tie,

joka matkasi määrään vie!

Lähde: Soini, Lauri 1902: Kansa ja kannel. Minervan kirjakauppa, Helsinki.