Viisaus

Viisaus Kirjoittanut Paul Verlaine

Suom. Saima Harmaja. Katkelmat ovat teoksen runosta Mon Dieu m’a dit….

Minä vastasin: »Herra, sun eteesi sieluni vaipuu.

Sen pohjaan sa näät, sua vain se ei nähdä saa.

Sua janoan – vaan miten jaksaisi rakastaa

sua, rakkaus itse, ihmisen tuska ja kaipuu.

Sinä, rauhan lähde, johonka janomme haipuu,

mua katso ja nää tätä taistoa raatelevaa.

Sano, jalkaisi jälkiä saisinko rakastaa

näin, verisin polvin, jotka sun eteesi taipuu?

Yhä etsin ja hapuilen, kättäsi tavoittain.

Edes varjosi jos vois tuskani peitoksi tulla,

oi rakkaus-liekki, vaan ei varjoa sulla,

sinä, elävä lähde – katkera niille vain,

joita häpeä hurmaa – maailman valo ja huomen,

sinun suudelmas polttaa ihmisen silmäluomen.»

[– –]

»Mik’ olen ma, Herra? Sa näät minut kyynelissäni

syvän riemun tähden. Sun äänesi hyväillen

mua haavoitti, mutta kipu on suloinen,

ja ma nyyhkytän nauraen, autuas, kyynelissäni.

Kuin aseisiin! olis käsky ja vierelläni

sotatorvi sois, ja viireissä hulmuten

sinen, valkean loistosta haamot enkelien

läpi pauhinan kutsuis ja vaatisi sydäntäni.

Oi hurmaannusta ja kauhua valitun!

Sinun armosi tiedän ja sieluni alhaisuuden.

Mikä jännitys, vaan mikä hehku! Ah näet mun

rukoukseen nöyrtyen myrskyssä rauhattomuuden.

Saa ääretön pelko rintani kuohuksiin

ja ma hengitän vavisten.»

                        »Niin, oi poikani, niin!»

Lähde: Ranskan kirjallisuuden kultainen kirja. 1934. Toimittanut Anna-Maria Tallgren. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo ja Helsinki.