Viisas ystäväni ja minä

Viisas ystäväni ja minä.

Kirjoittanut B. F. Salonen

Minä: Mooseksen laki eläköön

Ja kosto suuri tulkohon,

Kun suuren rikoksen ma tein,

Siis kosto suuri olkohon.

Ystävä: No minkäs suuren synnin teit,

Saas kuulla! Minä tuomitsen.

Jos valtiolle vamman teit,

Ma syytön olen, vannon sen.

Minä: Ma toisen kultaa rakastan,

Ja omaksen’ ma tahtoisin,

Jos vertan’ voisin vuodattaa,

Edestä hänen kaatuisin.

Ystävä: Käy luokse hänen isänsä

Ja pyydä häntä jos oot mies,

Jos voisin – lausuisin ma myös –

Sinusta tulee kukaties....

Minä: En tunne hänen isäänsä,

Vaan kauneuttaan minä nään,

Kun aamusella heräjän

Ja iltasella maata mään.

Ystävä: Mi arvo neidellä nyt on,

Se lausu mulle kiiruhun,

Jos mitään voin – ma puhelen

Ja lausun ansiosi sun.

Minä: No rukoile, jos tahdot niin,

Sun Jumalatas! Mennä saa:

Mun kultani on Suomen maa

Ja kaikki sitä rakastaa.

Lähde: Koitar: Savo-Karjalaisen Osakunnan albumi. IV. 1885. Savo-Karjalaisen Osakunta, Helsinki.