Viisain väistyy
| Viisain väistyy. Kirjoittanut Leo Tolstoi |
Kaksi ratsastajaa tuli eräänä päivänä vastatusten kovin kapealla tiellä, jossa he eivät voineet päästä toinen toisensa ohi. Toisen heistä täytyi siis väistyä pois siltä kapealta paikalta, mutta sitä ei kumpainenkaan tahtonut tehdä ja pian syntyi siitä heidän välilleen kinailu.
Vihdoin toinen heistä sanoi:
”Kuules nyt sinä, minä neuvon sinua antamaan minun mennä tästä! Sillä muuten minä kohtelen sinua samalla tavalla kuin kerran erästä toista itsepäistä lurjusta, joka hänkään ei tahtonut väistyä minun tieltäni!”
Peljästyneenä tästä uhkauksena kiiruhti toinen jättämään tietä. Mutta hän oli utelias saamaan tietää, mitä hänelle olisi tapahtunut, ellei hän olisi väistynyt.
”Sano minulle”, kysyi hän, ”mitä sinä teit sille itsepäiset lurjukselle, joko ei mennyt pois tielläsi?”
”No hän oli kovin itsepäinen, paljon itsenäisempi kuin sinä, ja kun minä näin, etten minä voinut saada häntä antamaan perää, niin – minä väistyin!”