Viipurin linna
Viipurin linna. (v. 1882). Kirjoittanut Antti Mäkinen |
- Oi, jäännös aikojen menneitten,
- Satavuosien vartija valpas,
- Mi muinoin taisteluhurmeitten
- Verin kastelit uljahin kalpas,
- Nyt muuries vehreä pengermaa
- Vain kukkaa kainoa kasvattaa,
- Ja holveissas huuhkaja huutaa.
- Vaan kukka, nuokkuva muureillas,
- Se sadun kertoa voisi,
- Kuink’ otteli suku urhokas,
- Ja veri virtana vuosi,
- Ja kyynel katkera kostuttaa
- Tään kukan juurt’, eli nieli maa
- Siin’ urhon lämmintä verta.
- Ja lintuset, sinun tornias
- jotk’ öisin jylhää täyttää
- Äänin huutavin, aikojas
- Ne sulle tahtoisi näyttää,
- Jolloin huokaus vangitun,
- Tai urhean suvun, saarretun
- Täält’ ylös taivaalle nousi.
- Ja kuinka monta sun poikias,
- Oi Suomi, armahin maamme,
- On ollut, Viipuri, linnassas,
- Me keltä tietää saamme?
- Oi mikä tuska ja kestävyys,
- Rikos rietas ja ylevyys
- Sun muuries kehyksessä?
- Oi, muisto sankari-aikojen,
- Sa idän vartija valpas,
- Kuin vanha Väinämö kantelen,
- Sa annat Suomelle kalpas,
- Polvi nouseva jotta saa
- Asetaitoa koettaa –
- Tuo Suomen elävä muuri!
Lähde: Mäkinen, A. 1912: Runoelmia. Helsinki.