Viinasta

Viinasta. (Lähdetetty.) Kirjoittanut anonyymi

Suur turmelus se on ja turmelukseks’ sopii,
Alkakaamme siis raittiuden oppii.

Tavaksi on Suomehemme tullu

Viinan juonti, tapa kauhea.

Juopunut se pauhaapi kuin hullu,

Ei pelkää köyhyyttä, ei tautia

Liekkö sitte kumma että Herra suuttuu,

Antaa viljan maasta merest’ puuttuu.

Vaan jos kaikki viinan-juojat julmat

Turmeluksen ajatella vois,

Kauhistuksen, itseänsä surmat’,

Eivät viinaa millonkaan he jois,

He viina pikarinsa nurkkaan nakkaisivat

Ja viinan-juonista lakkaisivat.

Se voi haastaa raittiutta vasten,

Jonka riemu lähde pullo on,

Ei se ajatellut minkä lasteen

On jo viina Suomehemme tuont –

Mitkä riidat, vihat, vainot, tavat turhat,

Pahat sovut, tappelut ja murhat.

Viinan keittäjä, sä, kerran huomaa,

Kuinka kartat lahjat Jumalan!

Niistä keität juuri myrkky juomaa

Turmelet sen viljan puhtahan,

Kallihista Herran lahjoist’ keität turhaa

Juomista, ku sielun, ruumiin murhaa.

Sulle Suomen kansa varmaa, vapa,

Tarjotaan nyt oppii kaunista!

Hylkää pois juoppouden paha tapa

Raittiuuteen itseis valmista!

Itse Jumala ja vahva esivalta

Pelastaa sun turmeluksen alta.

Aatelkaamme mikä meillen sopii

Täällä tällä armon-ajalla,

Alkakaamme raittiuuden oppii

Rukouksen hartaus-halulla,

Että lapset lasten lapset vielä kerran

Muistain meitä kiittäsivät Herraa!

F. S–n.

Lähde: Sanan-Lennätin 31.12.1858.