Viinasta.
(Lähdetetty.)
Kirjoittanut anonyymi


Suur turmelus se on ja turmelukseks’ sopii,
Alkakaamme siis raittiuden oppii.

Tavaksi on Suomehemme tullu
Viinan juonti, tapa kauhea.
Juopunut se pauhaapi kuin hullu,
Ei pelkää köyhyyttä, ei tautia
Liekkö sitte kumma että Herra suuttuu,
Antaa viljan maasta merest’ puuttuu.
Vaan jos kaikki viinan-juojat julmat
Turmeluksen ajatella vois,
Kauhistuksen, itseänsä surmat’,
Eivät viinaa millonkaan he jois,
He viina pikarinsa nurkkaan nakkaisivat
Ja viinan-juonista lakkaisivat.
Se voi haastaa raittiutta vasten,
Jonka riemu lähde pullo on,
Ei se ajatellut minkä lasteen
On jo viina Suomehemme tuont –
Mitkä riidat, vihat, vainot, tavat turhat,
Pahat sovut, tappelut ja murhat.
Viinan keittäjä, sä, kerran huomaa,
Kuinka kartat lahjat Jumalan!
Niistä keität juuri myrkky juomaa
Turmelet sen viljan puhtahan,
Kallihista Herran lahjoist’ keität turhaa
Juomista, ku sielun, ruumiin murhaa.
Sulle Suomen kansa varmaa, vapa,
Tarjotaan nyt oppii kaunista!
Hylkää pois juoppouden paha tapa
Raittiuuteen itseis valmista!
Itse Jumala ja vahva esivalta
Pelastaa sun turmeluksen alta.
Aatelkaamme mikä meillen sopii
Täällä tällä armon-ajalla,
Alkakaamme raittiuuden oppii
Rukouksen hartaus-halulla,
Että lapset lasten lapset vielä kerran
Muistain meitä kiittäsivät Herraa!

F. S–n.


Lähde: Sanan-Lennätin 31.12.1858.