Viime päivä

Viime päivä Kirjoittanut Jukka Pohjola

Vitkaan, vitkaan valkeneepi

vankilassa muuan aamu.

Läpi rautaristikkojen

katsoo kalvas naisen haamu.

Katsoo: – Viime päivä mulle

nousee tuolta vuorten takaa.

Kaupunki – se vaan, kuin ennen

kuolonraskast’ unta makaa.

Siellä ihmisyyden päivän

peittää yöhyt mustan musta;

turhaan uotan, toivon sieltä

suuren päivän sarastusta...

Mutta katso, kaupungilla

kansalauma, kadut täyttäin,

rientää kiirein – miksi, minne –

taisteluunko, voiman näyttäin,

riistäin vallan vainoojilta,

alas lyöden sorron mahdit,

murtain auki konnain holvit,

vapauttain valon vahdit?! –

Ei, ah, ei! Siell’ orjalaumat

katsein tylsin työhön käyvät. –

Pyövelit nuo hirttonuorin

auttajaksein ennättäyvät.

Lähde: Käy eespäin: valikoima suomalaista työväenrunoutta. 1957. Toimituskunta Hilkka Ahmala – Toivo S. Järvinen – Vihtori Laurila – Arvo Paasivuori – Raoul Palmgren – Maija Savutie – Olavi Siippainen – Arvo Turtiainen – Heikki Välisalmi. Tammi, Helsinki.