Vihreä humu

Vihreä humu Kirjoittanut Nikolai Nekrasov

Suomentanut Jalmari Virtanen

Soi kevään humu vihreä,

Soi vihreä, soi lempeä!

Jo leikitellen ratsastaa

Länstuuli leppoinen.

Se raidan oksaa keinuttaa

Ja siitepölyn kukkien,

Kuin pilven, ilmaan nostattaa,

Viherjöi metsä, maa.

Soi kevään humu vihreä.

Soi vihreä, soi lempeä!

On vaatimaton vaimoni,

Natalja Patrikejevna,

Ei kierrä paulaan, ei!

Vaan hälle sattui onnettuus

Mun Pietarissa ollessain,

Kun viivyin siellä kuuta kuus

Miks’ tunnusti hän tuon?!

Nyt mökkiin kanssa pettäjän

Mun sulki talvi näin.

Äänettä huokaa vaimoni,

Tuijottaa minuun päin.

Oon vaiti... aatos julma vaan

Ei rauhaa mulle suo:

Tappaisko... hellää sääli on,

Kestäiskö – voimaa ei!

Ja talvi ärjyy raivoissaan

Ja huutaa päivät, yöt:

”Sa pettäjätär tappaos!

”Häväistys poista pois!

”Ikäsi muuten kärsinet,

”Et päivin, etkä pitkin öin

”Sa rauhaa löytää vois!

”Sun silmiis, hävyn-puuttuviin

”Sylkevät naapurisi...”

Laulaissa talven myrskyjen

Vahvistui julma tuumani –

Ma veitsen tahkosin...

Vaan siihen kevät kerkesi...

Soi kevään humu vihreä,

Soi vihreä, soi lempeä!

On tarhat maidonvalkeat,

Kun kukkii nuoret kirsikat,

Ne hiljaa huminoi.

Hohteessa päiväpaistehen

Unelmoi honkametsiköt,

Tuulessa tarinoi.

Harteilla vihryt kauhtana

Supattaa uutta laulua

Tuo nuori, vehmas vaahtera

Ja koivahainen valkea

Vihreissä nauhoissaan.

Huminoi pieni varvikko

Ja pihlajainen myös.

Ne uusin äänin huminoi,

Ne kevähästä tarinoi.

Soi kevään humu vihreä,

Soi vihreä, soi lempeä!

Ja raukee aatos armoton.

Pois veitsi kirpoaa.

Yks ainut laulu korviin soi

Poluilta metsikköin:

”Rakasta siksi, kunnes voit,

Ja kestä, kunnes kestää voit,

Suo anteeks, kunnes antaa voit,

On luoja tuomariss’!”

Lähde: Virtanen, Jalmari 1936: Valittuja runoja. Valtion kustannusliike Kirja, Petroskoi.