Vihollinen.

Kirjoittanut Reijo Tirronen


Joensuussa, Joulukuussa
Kerran kirjaa lukeissan’
Aivan vaivuin aatoksiini,
Selvinnyt en käydessän’;
Mietin miten Suomen sulhot
Ennen muinoin olit urhot.
Asuntoni kaupungista
Oli vähän syrjässä;
Kun nyt tulin kaupunkihin
Mitä näin mä voimassa?
Aivan niin kuin ennen luulin
Sodan, sen nyt näin ja kuulin.
Hevoset kuin hurjat kiitää
Pitkin kenttää miehineen,
Toiset parkuu, toiset huutaa
Toiset kuuluu voittaneen;
Läiske, kalske, pauke, jyske,
Se on vasta aika ryske.
Tuolla kuuluu soma soitto,
Täällä torven toitotus;
Tuolla miestä kannetahan,
Ei sen kuulu voivotus;
Tarpeekseenko lie jo saanut,
Tappelusta hän on laannut.
Kenen kanssa Suomi koettaa,
Sitä turhaan aattelin;
Saappas nähdä, josko voittaa
Suomi, niinkuin ennenkin.
Veri kiehui suonissani,
Juoksin sotaan innossani.
Mutta peräydyin, kun kuulin
Kenen kanssa taistellaan;
Aatteissani näin mä luulin:
Suomi kohta voitetaan.
Viina, viina voiton vaati
Markkinoissa miehet kaati.

[Rei]–jo [Tirronen].


Lähde: Koitar: Savo-Karjalaisen Osakunnan albumi. III. 1880. G. W. Edlund, Helsinki.