Vihollinen

Vihollinen. Kirjoittanut Reijo Tirronen

Joensuussa, Joulukuussa

Kerran kirjaa lukeissan’

Aivan vaivuin aatoksiini,

Selvinnyt en käydessän’;

Mietin miten Suomen sulhot

Ennen muinoin olit urhot.

Asuntoni kaupungista

Oli vähän syrjässä;

Kun nyt tulin kaupunkihin

Mitä näin mä voimassa?

Aivan niin kuin ennen luulin

Sodan, sen nyt näin ja kuulin.

Hevoset kuin hurjat kiitää

Pitkin kenttää miehineen,

Toiset parkuu, toiset huutaa

Toiset kuuluu voittaneen;

Läiske, kalske, pauke, jyske,

Se on vasta aika ryske.

Tuolla kuuluu soma soitto,

Täällä torven toitotus;

Tuolla miestä kannetahan,

Ei sen kuulu voivotus;

Tarpeekseenko lie jo saanut,

Tappelusta hän on laannut.

Kenen kanssa Suomi koettaa,

Sitä turhaan aattelin;

Saappas nähdä, josko voittaa

Suomi, niinkuin ennenkin.

Veri kiehui suonissani,

Juoksin sotaan innossani.

Mutta peräydyin, kun kuulin

Kenen kanssa taistellaan;

Aatteissani näin mä luulin:

Suomi kohta voitetaan.

Viina, viina voiton vaati

Markkinoissa miehet kaati.

[Rei]–jo [Tirronen].

Lähde: Koitar: Savo-Karjalaisen Osakunnan albumi. III. 1880. G. W. Edlund, Helsinki.