Vihan päivä

Vihan päivä. Kirjoittanut Juhani Siljo

Tuoksui aamu toukokuinen,

keikkui impi ilosuinen,

uuden nurmen nuorteuinen.

Katsoi päivä taivahalta,

koivut lauloi kukkulalta,

impi hymyi hatun alta.

– Niinkuin munkki, mustaveli

miesi tietä mittaeli,

tyhjäsydän taivalteli.

Yhtynyt ei iloon rastaan,

hymyyn hymyillyt ei vastaan,

astui tuiski ainoastaan.

Hukkaan hälle, hukkaan vainen

hymyi, keikkui kaunokainen,

– laps ei enää, viel’ ei nainen.

Kallein kevättunne turhaan!

– Vaan kuin syypää suureen murhaan,

rauhaansa mies etsii turhaan.

Ehti ohi parahiksi,

tuntee: ”Rikkomattaan miksi

joutuu jotkut syyllisiksi –?”

Ja jo sydämessään taipuu,

maata syleilee jo kaipuu,

ja jo otsa ylväs vaipuu.

”Kevähätär, kevään tytti,

tunnen: polton hymys sytti,

veret synkät sykähdytti.

Tunnustan: jo tulvii kaipuu,

sydän, tahto puolees taipuu,

otsa ylväs maahan vaipuu.

Palaa, tuomiten jo tule,

jalka niskaan jäykkään pole,

– sydämelle tuomar’ armas ole!”

Lähde: Siljo, J. 1914: Maan puoleen: runoja. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.