Vielä Viinasta vähäsen, Sana pari Oluesta

Vielä Viinasta vähäsen, Sana pari Oluesta. Kirjoittanut Gabriel Jussilainen

Eräs lähettäjä Viipurin läänistä H. L. ehdotteli Suomettaren 7:ssä n:ssa miten viinan poltto maassamme parhaiten taidettaisi täyttää, niin että ylellisyys taidettaisi vähentää sekä nautinnossa että kapakoitsemisessa. Mitä mainittu lähettäjä sanoo suurempain viinakeittojen asettamisesta maassamme, on kieltämätä tosi; sillä tavalla tulisivat nämät polttotehdastajat vaan imemään tykönsä koko maakunnan hien ja väen niin väkevästi, että muutaman ajan perästä heitä jo saattaisi kutsua maaherroiksi viinan valtakunnassa. Mitä olisi tästä voitto maallemme? 1:si saataisi salakrouvaria viinan telttojen harvinaisuuden tähden entistä paljo enemmän; 2:si salapolttajia kehoitettaisiin suuremmalla voitolla kuin nykyään taidetaan toivoakkaan viinan polton tasasuuden tähden. Mitä huolivat he siitä jos he vaikka joka keräjässä sakotettaisi, koska he sen pian taas tietävät takasin voittavansa ennen toista terävää.

H. L. sanoo, ”mutta kuin viinaa tilan haltiat manttaalinsa ja usiasti ainoasti varojansa myöden polttavat, niin kuin enemmin sivistyneissä Suomen seurakunnissa tapa on, niin se ei tarvitse erikauppioita eikä siitä tulisi mitään viinan tulvaa”.

Manttaalin jälkeen viinan poltoksi ymmärretään kaiketikkin nykynen kotopoltto täydellisyydessänsä. Mitä mainittu lähettäjä tarkottaa varojansa myöten polttamisella, sitä en tiedä, – olisko tarkotus polttaminen viinaksi kaiken sen osan tavaroistansa eli vuositulojansa mitä ei välttämättömäksi itsensä ja perheensä ylläpitämiseksi tarvitse? Omavaraiseksi taidetaan kutsua sitäkin, kuin olen nähnyt monessa talossa olevan tapana, että kuin oma vilja on kaikki poltettu viinaksi, viedään se kaupunkiin tahi muuhun kauppapaikkaan ja tällä viinan hinnalla mikä nyt saadaan, ostetaan uutta viljaa, jolla tehdään samalla tavalla niin kauvan kuin polton ajat kestää. Näin on tehty ystäväni, ja nämät juuri ovatkin olleet ne keinot millä viinan virta on maassamme levinnyt.

Tässä nyt tulis kysyä, mihinkä tarkoituksen viina oikein olisi käytettävä? Moni vuotinen koittelemukseni (heittäen tässä pois kaiken oman voiton pyynnön) vaatii seuraavan vastauksen: ei milloinkaan jokapäiväiseksi nautinnoksi, vaan lääkitykseksi, joka sittenkin lääkäriltä määrättäköön taudin jälkeen. Näin ollen riittäisi yhden ainoan viljatynnyrin viinaksi muuttaminen isommillenkin taloille yli vuoden, vieläpä torpparit ja itsellisetkin tällä tulisi autetuksi.

Tästä näkyy kotitarpeenkin viinan poltto peräti tarpeettomaksi; kuka tahtoisi tämän pienen tarpeen tähden maksaa arentia?

Asian näin ollen olisi paras että molemmat, sekä isommat viina keitot että kotitarpeen poltto heitettäisi, ja sitä vastaan maamme Apotekarit velvoitettaisi ja oikeutettaisi pitämään ja valmistamaan viinaa ainoastansa niin paljo mitä tarpeellisten lääkitysten varaksi tarvitaan; mutta älköön apotekarille suotako tilaisuutta milloinkaan vapaaseen viina kauppaan ryhtyä, paitsi siinä määrässä mitä lääkäri kullenkin tarpeelliseksi näkee, josta antakoon tarvitsevalle saanto kirjan.

Mitä maamme ilman laatuun tulee, olemme siihen jo lapsuudesta niin tottuneet, ilman vaarata kärsimään sen vaikutuksia, ettemme sen vuoksi tarvitse viinakultaa virvottajaksemme, joka vaan hetkeksi virvottaa, mutta samassa vaatii makson kahdenkertaisella kasvilla.

Ei kuitenkaan voi päättää että paloviina on se ainoa välikappale nautinnotten piirissä, mikä on saattanut maassamme juopumuksen niin ylölliseksi. Tällä on vielä paljo apulaisia muitakin e. m. rommit, arakit, konjakit ja muita ulkomaiden väkijuomia; tähän astuu vielä avuksi toi siviä neito olu kaikessa ulkokullatussa viattomuudessansa, joka teeskelyllä siveydellään kulkee vapaasti niitäkin teitä, mistä ei viina tiedäkkään; valitettavasti nähdään usein että

Miehet nuoret naimattomat,

Vielä viinan juomattomat

Oluesta oksentavat,

Pullosensa tyhjentävät;

Pojat pienet polosetkin

Sakkasuiksi saatteleepi,

Hiiva heitä häälyttääpi,

Rivastelee rinta pielet.

Mitä vielä ikävämpi,

Katsanto on tukalampi,

Vielä pilaa pidämmekin,

Vietteleepi naisemmekin.

Ota vaari aikanansa,

Suomen kansa, muitten kanssa,

Ettes oluen orjaksi

Tulis auttamattomaksi;

Älä juokse kapakkoihin,

Noihin juoma kauppiloihin,

Niissä viinaan viekotellen,

Oltta juomaan opetellaan.

Se on juoma maittavainen,

Mutta pian pettäväinen,

Mesi maljasen syrjällä,

Myrkky pullosen pohjalla.

Kapakoissa kaikki muutkin,

Pelipollot puhvipuutkin,

Siellä kortit koitellahan,

Nakkipelit paiskataan,

Siellä ruplat rutistuvat,

Kopekoiksi kutistuvat,

Menee lakki viimiseksi

Vielä pälsyt pääliseksi.

Eikä vielä tässä loppu,

Joka kerran juomaan tottuu,

Vielä viepi saappahatkin,

Sukat, paidat, liivit, kaikki.

Kas nyt kelpaa kekkuloita

Aatamina alastoinna,

Ei oo päässä miehen mieltä,

Ei oo suussa kunnon kieltä,

Arvaappas nyt Jussi kulta

Mikä riisti kaikki sulta?

Ne on tuolla kapakassa,

Viinan, oluen kauppilassa.

G. Jussilainen.

Lähde: Hämäläinen 13.5.1859.