Viaporin valssi

Kirjoittanut anonyymi
Laulu on ilmestynyt alun perin arkkiveisuna, luultavasti 1900-luvun alkupuolella. Se on myös levytetty Yhdysvalloissa 1928. Levytyksen sanat poikkeavat jonkin verran tekstinä tunnetusta versiota.


On synkkä mulle aina tuo muisto Viaporin,
kun surman suuhun syöksi muu rakkaan kultani.
Kuink’ raaka oli luontosi kuin kylmä sun syömmesi,
kun hennoit neidolta riistää kalleimman kaikista.
Kun hennoit sä orvoksi jättää näin nuoren neitosen,
ja hennoit murheella peittää palavan rakkauden.
Miks elää ei saanut nuorukainen maatansa lempivä
miks elää ei saanut veljeyden ja vapauden puoltaja.
Oi surutar kalpea tuonen mun ystäväin ainoa,
tule ja paina otsallein jääkylmä suudelma.
Tie näytä mulle kalmistoon miss lepää mun kultani,
ett voisin ruusuilla kaunistaa hautansa kumpua.
Se sydän kaiken kantaa jok ollut onneton,
se lempi vain kukkia kasvaa mi kyynelin kylvetty on.
Jos nousisi vielä se aurinko jok niin varhain on laskenut,
jos syntyisi vielä se rakkaus jok on jo sammunut.


Lähde: Laulukirja: työväen lauluja kahdeksalta vuosikymmeneltä. 1979. 4. korjattu painos. Koonnut Pekka Gronow. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki.