Viaporin valssi
Viaporin valssi Kirjoittanut anonyymi |
Laulu on ilmestynyt alun perin arkkiveisuna, luultavasti 1900-luvun alkupuolella. Se on myös levytetty Yhdysvalloissa 1928. Levytyksen sanat poikkeavat jonkin verran tekstinä tunnetusta versiota. |
- On synkkä mulle aina tuo muisto Viaporin,
- kun surman suuhun syöksi muu rakkaan kultani.
- Kuink’ raaka oli luontosi kuin kylmä sun syömmesi,
- kun hennoit neidolta riistää kalleimman kaikista.
- Kun hennoit sä orvoksi jättää näin nuoren neitosen,
- ja hennoit murheella peittää palavan rakkauden.
- Miks elää ei saanut nuorukainen maatansa lempivä
- miks elää ei saanut veljeyden ja vapauden puoltaja.
- Oi surutar kalpea tuonen mun ystäväin ainoa,
- tule ja paina otsallein jääkylmä suudelma.
- Tie näytä mulle kalmistoon miss lepää mun kultani,
- ett voisin ruusuilla kaunistaa hautansa kumpua.
- Se sydän kaiken kantaa jok ollut onneton,
- se lempi vain kukkia kasvaa mi kyynelin kylvetty on.
- Jos nousisi vielä se aurinko jok niin varhain on laskenut,
- jos syntyisi vielä se rakkaus jok on jo sammunut.
Lähde: Laulukirja: työväen lauluja kahdeksalta vuosikymmeneltä. 1979. 4. korjattu painos. Koonnut Pekka Gronow. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki.