Viapori (Johansson)

Viapori Kirjoittanut Oskari Johansson

Meren lainehet kuohuten kulkee

ja paasihin pirstoutuu,

taas vallien Viaporin salmet

ne myrskyllä piiloutuu.

Ja salmenpa pinnassa tuolla

kuva muurin on röyhelöinen,

mutt’ vallilla vartijat käyvät

ja porteilla holvien sen.

On haudattu Ehrensvärd tänne,

hän muurit nää nostanut on,

ja sortajain suojaksi linnan

hän kaivatti kalliohon.

Oli viirissä Ruotsinkin lippu,

vaan kotka sen kahmasi pois.

Nyt muurilla leijona karjuu

ja linnassa valitus soi.

---

Oli sillonkin tyrannin valta,

yö synkeä verhosi maan,

pojat parhaimmat raatajaluokan

he kantoivat kahlehiaan.

Vaan äkkiä viirihin linnan

punalippu nous’ korkeuksiin,

ja tyrannin rengit ja narrit

nyt holvihin teljettiin.

Ja tykkien uhkaavat aukot

ne käännettiin sortajaa päin

ja punaisen soturin uljaan

ens’ kertaa ma vallilla näin.

Ilo hetkinen... Verta tuo maksoi...

Ja jälleen ei tähtiä näy,

vaan tusinan vuotta kun ehti

taas punaiset vallilla käy.

Ja sorretut valleja vahtii,

meri jäinen kun raastavi sen.

Kevätpäivät kun saapuivat jälleen,

veri virtasi raatajien.

Sai sorretut kahdesti hinnan,

oli hurmeella maksettu tie,

vaan kolmas on ratkaisun hetki

ja raatajat vallille vie.

1934

Lähde: Rakettu on raudalla, tulesta on tuotu: Neuvosto-Karjalan suomenkielistä runoutta vuosilta 1917–1940. 1976. Kokoelman laatineet ja toimittaneet T. Summanen ja A. Mishin. Karjala-kustantamo, Petroskoi.