Vetten vyössä

Kirjoittanut Antti Rytkönen


Liitää vetten vyössä venho,
taivas yllä, aalto alla,
mikä ihmeellinen tenho,
mikä kauneus kaikkialla.
Värivälke taivaankaaren
vesiin väilyvät luo kuvat,
hahmot joka niemen, saaren
kuultokalvoon kuvastuvat.
Poiss’ on myrsky, joka raivas
tiensä ulapoiden yli,
toisensa löys maa ja taivas,
kultapilven aallon syli,
päivänsätehitten taikaa
poveensa saa kukka lumpeen,
utu-unelmainsa aikaa
elää päivänsä se umpeen.
Kaikki kaunis toisehensa
yhteenliittyä nyt halaa,
herkimmille haaveillensa
henki heljän muodon valaa.
Liitäväinen perho pieno
perho tarujen on tarhain,
taivaan värisointu hieno
on sun unelmasi parhain.
Ja kun usviin uinuin vesi
antaa sulle lähtömerkin,
tunnet, ett’ on toivehesi
illan rusko hennoin, herkin.
Venho hiljaa soljuu saareen,
lempeään sä saavut lehtoon,
tummuvaiseen taivaankaareen
syttyy ensi tähti ehtoon.


Lähde: Rytkönen, Antti 1930: Yksinäisyyden sävel: runoja. Otava, Helsinki.