Veteen hukkuneesta Tytöstä

Veteen hukkuneesta Tytöstä. Kirjoittanut Herman Emanuel Hornborg

Vuoksen joki virtainen,

koskinen ja karinen,

kelpo kultain kätki;

pesten poukut, pesunsa,

puhistaissa pukunsa,

rannallansa ratki.

Kuukkui veteen kultani,

lemmellinen lintuni,

huikiasti hukkui;

innollinen, ihania,

veres vesa, vihanta,

nesteen vihtoin nukkui.

Sotku tiellä suloinen,

ihanainen, iloinen,

pahaan tilaan puuttui;

ilman että minä nain,

uskoin tapahtuneen lain,

ehkä juttu juuttui.

Silla syy on salattu,

hukkumista havattu,

vahinkoksi valui:

laiturista luiskahti,

äkki-päästä älähti,

surman kitaan solui.

Jospa jotain jälellä,

tunnusmerkkii tähteellä,

ei niin paha mieli;

mutta virta väkevä,

aivan alas mänevä,

nuhteheksi nieli.

Ah! kuin muisto minulla,

tavalla ja toisella,

ijät minun luona;

tapaturma tuskalla,

surkialla surulla,

varsin tänä vuonna.

Näin nyt yksin nurmella,

keväisellä ketolla,

ikävissä istun;

surussani surkutan,

murheissani matkitan,

vettä, vaikka kastun.

Pauhuansa palvelen,

lakkaamata laulelen,

menoansa muistan:

ikä-päivät itkuilla,

kynelillä kasoilla,

tarkon kirjat kastan.

H[erman]: E[manuel]: H[ornborg].

Lähde: Turun Viikko-Sanomat 2.4.1831.