Vesannon kirkon lähellä tahikka takalikolla

Vesannon kirkon lähellä tahikka takalikolla Kirjoittanut Optatus Lyytinen

Satuinpa Savossa kerran

Näkemähän näillä ajoin:

Eräs kiitti kirkkoansa

Laulaja Lapinlahelta.

Olis toinenkin toveri,

Joka arvoin ansahteisi

Kiitoksia kirjotella;

Se on kirkko semmosia

Veikkoset Vesannon päässä.

Vaan olen polonen poika,

Liian laiha laulajaksi,

Enkä oo opissa käynnä

Kaala-konstila kokenna,

Että tuntisin tenorin

Sekä altin arvajaisin;

Vaan en malta vaiti olla

Ihan ääneti pysyä,

Kun on tullut kiihotusta

Paremmilta laulajilta.

Siit’ on vuosia kulunna

Viidenkolmatta kohalle

Kuin olj männikkö mäellä

Metsä tällä kukkulalla,

Jossa juoksivat jänekset

Sekä ilvekset iloitsi.

Olj myös muutoin näillä seuduin

Katsanto-ala kamala,

Siellä täällä muutamia

Saamattoman mökkösiä;

Nyt on kirkko, nyt on koulu,

Kauppa-kartanot komeat

Siihen pappila parahin,

Kunnan-tupa kunnollisin.

Kirkko minkä Mikko teki

Karjalahti kalkutteli;

Olin miekin miesi yksi

Nurkalla nujumassa.

Siihen sitten sivistystä

Pani toki paljon vielä

Maalari mestar’ mokoma

Kuopiosta kunnollinen,

Ett’ on kuori kultavöissä

Saarnatuolikin samoten,

Vielä leskellä kupua

Kulta-kuppi on kumossa,

Jossa rippuu rauta-vitjat

Läkki-kruunulla somalla.

– Näistä olis ansiota

Meidän panna palkintota

Nykyselle rakkahalle

Paimenellemme hyvälle

Kaarle Johan Strandmannille,

Jok’on toimella hyvällä

Vielä uhrilla omalla

Tätä työtä auttanunna,

Ett’ on saatu siisti kirkko

Herran huone herttasempi.

Jos ei sitä kunta tunne

Asiaksi arvaele,

Niin on toki toinen vielä

Parempikin palkitsija!!

Neuvon vielä viimeseksi,

Veikkoset Vesannon miehet,

Koska täss’ on puhe saatu

Kerran kirkosta otettu,

Että oikeen oppisimme

Tälle arvon antamahan;

Pojat nuoret, pienet, suuret

Kun te kirkkohon lähette

Heittäkäätte pitkät piiput

Kotihinne kouristanne,

Ettei tuli turmeleisi

Eikä savu saastuttaisi

Herran huonetta hyveä;

Samoin vanhat vaarit, muijat

Tekin pojes poskistanne

Mustat kääryt muistakaatte,

Että pysyisi pyhänä

Herran huone puhtahana.

Muistattenko kuinka muinoin

Mooses kansalle puheli

Sinaanin vuoren sivulla

Laki-saarnan saatavilla;

Heille Herran temppeliä

Taivaan ovena opetti,

Käski kengät riisumahan

Jalkansa puhistamahan

Ennenkuin sisälle käydä

Herran huoneesen sopisi.

Vielä vähän viimeseksi

Laulan lasten vanhemmille,

Kosk’ on kerran koulu saatu

Kyllä vaivalla kovalla:

Viekää sinne lapsianne

Opin alkeet ottamahan,

Että niistä kerran vielä

Kasvais kunnon kansalaiset,

Jotta sitte siunaisivat

Meidän hautamme hyvästi,

Jotka oomme otsan hiellä

Kirkot, koulut valmistana.

Optatus Lyytinen.
Eräs kehno kuntalainen,
veisailija Vesannolla.

Lähde: Savo 30.12.1879.